Pienen lomailun jälkeen arjen vaatimukset ovat taas muistuttaneet olemassaolostaan, joten ajattelin viheltää pelin hetkeksi poikki ja tehdä pienen chekkauksen, että missä sitä oikein mennään.

Sähköpostini lähetetyt-kansio kertoo, että olen lähettänyt yhteensä 56 työhakemusta eri firmoille. Otetaan huomioon, että olen itse päätänyt lähestyä yrityksiä vaikka heillä ei olisi ollutkaan tarjota töitä. Sähköisten lomakkeiden lukumäärästä työnhakusivuilla olen mennyt sekaisin jo ajat sitten. Soittanutkin olen, laihoin tuloksin.

Noin kaksi viikkoa sitten huomasin työpaikkailmoituksen, joka kertaheitolla avasi minulle sen kaiken miksi olen lukenut pian viisi vuotta yliopistossa markkinointia. Huomasin, että työkokemukseni, pääainevalintani sekä graduni tutkimusaihe täyttivät kaikki työpaikan hakukriteerit. Lisäksi olen energinen, iloinen ja jos itseltäni kysyytään niin muutenkin huipputyyppi, jota työilmoituksessa peräänkuulutettiin. Halusin sen työpaikan!

Täytin ensin sähköisen työnhakulomakkeen. Soitin yritykseen  ilmoitettuun aikaan, jolloin työtoimenkuvasta pystyi kyselemään lisää. Laatimani kollaasi tuli puheeksi ja nainen käski ystävällisesti lähettämään sen hänen sähköpostiinsa. Taas kerran mietin, että missä menee kiinnostuneen ja tyrkyn raja, mutta ainakin tiesin tehneeni kaikkeni. Hakuaika on päättynyt ja yrityksestä ei ole kuulunut mitään. Tottavie harmittaa niin hirveästi. Kyseinen työpaikka lehtialalla markkinoinnin ja brändäyksen parissa tuntuu tällä hetkellä minulle unelmalta.

Kun kuulin 23-vuotiaasta Mirasta, joka Hesarin haastattelussa oli kertonut unelmoivansa muusikon urasta, mutta elättävänsä itsensä kotihoitotuella, lapsilisällä ja elatusmaksuilla, ajattelin että miksi? Kun Mira kysyy, että: “Jos mä en halua tehdä mitään muuta, niin onko mun pakko?” niin minä kysyin itseltäni, että onko tuo nainen tosissaan? Kun Mira kertoo, että hänen kansalaisoikeutensa on saada rahaa, jotta hän voisi elää ja toteuttaa joskus unelmansa muusikkona niin mietin, että pitääkö minun tinkiä omista unelmistani, jotta voisin elättää Miran kaltaisia ihmisiä, joita ei vaan huvita käydä töissä vaan unelmoida.

Olen muutenkin miettinyt, että kurkottelenko liian korkealle työnhaussa, mutta olen myös monta vuotta tehnyt töitä, jotka lukeutuvat kategoriaan: aloitetaan pohjalta. Voi olla, että työ, jota todella haluan tehdä löytyy vasta monen työpaikan jälkeen. Välillä tekisi mieli vain nostaa kädet ilmaan ja lakata tulevasta murehtiminen ja työpaikasta vouhottaminen, mutta koskaan ei ole käynyt mielessä, että hakeutuisin kortistoon pysyvänä ratkaisuna. Meitä on todellakin moneen eri junaan. Kaikkien ratkaisuja en aina pysty ymmärtämään, mutta toisaalta ei minun onneksi tarvitsekkaan.

Oli muuten hienoa löytää oikeasti sellainen työ, joka oikeasti kiinnostaisi kovin. Välillä kun on tuntunut, että markkinointi on vähän liian laaja käsite. Onneksi minulla on gradun kanssa vielä muutama kuukausi aikaa keksiä mikä minusta tulee isona

-Sara

Kuvat: Awesome Quotes