Olen havainnut, että moni on tympääntynyt jo kevään odottamiseen ja on päättänyt yksinkertaisesti, että nyt on kevät. Minä mukaanlukien. Päätin myös, että tänään on se päivä kun kaivan nahkatakkini talvivarastosta. Toppatakki, joka pursuaa untuvia tikkauksista tai villakangastakki, joka on kerännyt itseensä kaiken nuhjun ja nukan, ei kiitos enää. Joudun vielä syömään sanani ja nöyrtymään, mutta päivänä jolloin ulkosalla ei tarvinut näyttää muuta kun nenänpäätä,  pärjäsi nahkatakilla hyvin.

Olen ihastellut lenkkareiden yhdistämistä arkiasuun ja nyt kun ensimmäistä kertaa kokeilin moista villitystä niin täytyy sanoa, että tämä on mukavin muoti-ilmiö vähään aikaan. Päivän päätteeksi varpaat eivät ollet rusinana tai päkiät arkana. Hyvin pystyi hyppimään ja väistelemään kaduilla jäänmurikoita. Veikkaan, että tulen yhdistämään lenkkareita vielä muihinkin asuihin. 

Kuva: whatshewears.ie

Lenkkareita ja hametta ei olisi vielä ihan hetki sitten tullut mieleen yhdistää, mutta katsotaan. Viime kesänä ainakin kukkamekko ja converset olivat kovassa käytössä. Usein siinä käy kuitenkin niin, että kuvissa uudet muotivillitykset näyttävät törkeän hyvältä, mutta itse kun niitä kokeilee, niin joutuu lähtemään häntä koipien välissä peilin edestä pois.

Ilman muhkeaa kaulahuivia ei pelkässä nahkatakissa ulkona olisi vielä selvinnyt.

Fakta numero aika mones: olen hulluna niitteihin.

Nämä pari viikon ensimmäistä päivää ovat olleet omalla tavalla aika kärsimättömiä. Viime viikolla sain hyvän draivin gradun datan pyörittämiseen ja työni eteni kiitettävästi. Jouduin kuitenkin lähettämään datan tulokset ohjaajalleni, koska halusin varmistua, että jokainen datan ajo on mennyt niinkuin pitää. Ohjaajani on ollut reissussa ja vastauksessa on hieman kestänyt. En ole siis vielä voinut jatkaa graduani tai edetä mihinkään suuntaan. Johtuukohan tämä hirveä hinku päästä tekemään gradua siitä, että tietää sen olevan tällä hetkellä mahdotonta vai siitä, että tyhjän panttina oleminen tuntuu yli puolen vuoden jälkeen aika piinaavalta. Varmaan kummastakin. Kuitenkin tekemättömyydestä on tullut hieman huono omatunto, koska minusta on tuntunut, että kokoajan pitäisi olla tekemässä jotain muuta. Veikkaan kuitenkin, että tämä hinku laantuu kun pääsen taas jatkamaan datan ajoa. Sitäpaitsi välillä pienet breikit tekevät ihan hyvää.

Meidän ruokakauppareissut koituvat kyllä aina kohtaloksi. P. löysi Prisman dvd-hyllystä himymin 6. tuotantokauden ja se gradunteko meni sitten myöskin siinä.  En kestä, etten tiedä kuka keltaisen sateenvarjon omistaa (sarjaa katsoneet tietävät mistä puhun).

Ruokakauppareissun jälkeen P.n piti käydä vielä postissa. Nimittäin hänen tilaamansa ihonkuorintavoide oli saapunut Lushilta. Tälläisinä hetkinä sitä voi hieman hymähdellä, että naisen ’koulutus’ on mennyt perille tietyissä asioissa ja pitkän yhdessäolon jälkeen asiat ja tavat vain tarttuvat toisille. Lushin kuorintavoiteen tilaaminen oli kuitenkin ihan P.n oma idea. Tai siis hänen miespuolinen kaverinsa suositteli voidetta kuvailemalla scrubin jälkeistä tuoksua ja olotilaa seuraavasti: kuin olisi paininut kahden hain kanssa Atlantin suolavedessä ja noussut valkoista hiekkaa pitkin rantaan auringon hivellessä ihoa Toscanan maaseudulla sekä kohottanut martinilasin huulille…tai jotain sinnepäin. Miehet ovat välillä kyllä niin hauskoja. 

Tutkailin hieman purkin sisältöä ja ainesosia. Merisuolaa, tuoretta orgaanista sitruunamehua, jasmiinin kukkaa, mimosaa, appelsiinin kukkaa, sitruunaöljyä. Kuulostaa hyvältä ja voi olla, että itsekin testaan tuotetta.

Ja kohta ollaan jo reilusti tynkäviikon puolessa välissä 🙂

-Sara