Jos en olisi saanut tätä mahdollisuutta työskennellä ulkomailla en olisi koskaan tajunnut kuinka paljon arvostankaan Suomalaista työkulttuuria. Ihan pienetkin asiat, joita olen pitänyt työpäivän aikana Suomessa itsestäänselvyytenä ovatkin kolmen kuukauden jenkeissä työskentelyn jälkeen arvokkaita asioita. Paljon enemmän Suomessa puhutaan työpaikkakiusaamisesta, loppuun palamisesta, miesten ja naisten palkkaeroista sekä eläkeiän noususta, mutta ihan vähän huomiota kiinnitetään siihen kuinka hyvä ja terve työkulttuuri Suomessa oikeasti on. Toki on hyvä, että epäkohtiin puututaan ja niistä puhutaan. Siksi väitänkin, että meillä on yksi parhaimmista työkulttuureista maailmassa. Taloussanomien (2012) mukaan Suomessa tehdään EU:n lyhyintä työviikkoa, isillä on oikeus kolmen viikon palkalliseen isyyslomaan ja jokaisella työntekijällä on sanavapaus puolustaa omia mielipiteitään. Itsestäänselvyyksiäkö? Ei ainakaan minulle enää.

Saavuin noin kolme kuukautta sitten firmamme Santa Monican toimistoon. Minulla saattoi olla etukäteen hieman liioiteltu mielikuva ylipitkistä työpäivistä ja hierarkkisesta toimistoilmapiiristä, mutta kaikki ennakkoluulot eivät kuitenkaan pitäneet paikkaansa. Nyt kun viimeisellä työviikollani vertailen Suomen ja USA:n välisiä työkulttuurieroja olen päätynyt seuraavanlaisiin mietteisiin. Tekstiä lukiessa on hyvä ottaa huomioon, että Suomen Rovion toimisto on ilmapiiriltään erittäin casual ja toimistomme Jenkeissä oli hyvin pieni joten pääsin näkemään vain yhdenlaisen version tyypillisestä Amerikkalaisesta työpäivästä.

Työajat

Suomessa tullaan yleensä työpaikalle jämptisti aikaisin aamulla, jolloin työpäivän ensimmäiset tunnit käytetään hyödyksi. Tulemme yleensä aikaisin toimistolle ja teemme työmme tehokkaasti, jotta pystymme lähtemään toimistolta hieman aikaisemmin omien harrastuksiemme ja rutiiniemme pariin. Huomasin pian yksin aamun ensimmäisinä tunteina jenkkitoimistolla istuessani, että ihmiset tulivat töihin normaalisti n. puoli kymmenen jälkeen. Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että työpäivät venyvät hieman pidemmälle iltaan ja työpäivä loppuu normaalisti vasta kuuden jälkeen. Moni saattaa jäädä vielä toimistolle hengaamaan tunniksi välttääkseen järkyttävät ruuhkat. Tällä hetkellä minulla kestää 12 mailin työmatka autolla noin tunnin. Olen saanut kuulla todella usein siitä, että Suomalaiset lähtevät toimistolta aikaisin eikä heihin saa myöhään enää yhteyttä kun taas Amerikkalaiset paiskivat pitkälle iltaan töitä. Kukaan ei kuitenkaan koskaan huomioi, että Suomalaiset tulevat toimistolle paljon aikaisemmin ja tekevät ihan täyden päivän siinä missä muutkin.

Elämä töiden ulkopuolella

Kun Suomalainen lähtee työpäivän jälkeen töistä hän laittaa läppärin kannen kiinni ja alkaa viettämään vapaa-aikaansa. Vapaa-aika tuntuu olevan melkein vieras käsite. Täällä työntekijän täytyy olla koko ajan tavoitettavissa ja ”onneksi” on älypuhelimet, joilla tarkastetaan meilit ruokakaupassa, ruuhkassa ja pilateksessa. Moni Amerikkalainen on sanonut kadehtivansa Suomalaista työkulttuuria, jossa arvostetaan vapaa-aikaa. Koska Amerikassa työkulttuuri on mennyt jo siihen, että olet 24/7 tavoitettavissa sinulla ei ole muita vaihtoehtoja kuin seurata esimerkkiä. Yhtä paikkaa hakee monta pätevää tyyppiä ja sinun täytyy osoittaa, että olet ansainnut paikkasi. Vaikken itse vierasta ylityötunteja tai pitkiä työpäiviä olen erittäin iloinen siitä, että meillä Suomessa osataan vetää raja työpäivän ja vapaa-ajan väliin. Ainakin silloin tällöin.

Tittelit ratkaisevat

Jos sinulla ei ole Amerikassa riittävästi natsoja kaulassa ei sinulla myöskään ole välttämättä tarpeeksi vaikutusvaltaa puuttua asioihin. Parasta mielestäni Suomalaisessa työkulttuurissa on avoimuus ja jalon keskustelun taito. Olen vapaa esittämään asiallisesti mielipiteeni ja antamaan rakentavaa kritiikkiä esimiehelleni ja tiedän, että minua mitä todennäköisemmin kuunnellaan. Täällä työskennellessäsi kannattaa varoa, ettei vain astu kenenkään varpaille tai ota toisen reviiriltä hommia.

Kommunikointi

Mitään negatiivista palautetta täällä ei juurikaan anneta suoraan. Ongelmista ollaan kyllä tietoisia, mutta niistä harvoin puhutaan ja vielä harvemmin kasvotusten. Suomessa kehityskeskusteluihin kuuluu olennaisesti kritiikki. Valitettavasti me Suomalaiset olemme välillä liiankin hanakoita antamaan negatiivista palautetta ja saavutuksista ei muisteta mainita tai kehua. Täällä jos et pärjää työssäsi sinut saatetaan irtisanoa työpäivän aikana ja aikaa kerätä tavarat on puoli tuntia. Tärkein opetukseni on ollut, että Suomessa mokataan tiiminä kun taas täällä etsitään helposti heti ensimmäisenä yksittäistä syyllistä, jota voidaan osoittaa sormella. Amerikkalaiset ovat kuitenkin ihanan puheliasta porukkaa ja toimistolla ollessani minusta on tuntunut, että kaikki ovat toivottaneet minut tervetulleeksi. Ihmisten kanssa on helppo jutella säästä ja sunnuntain jalkapallo-ottelun tuloksista, mutta siihen se usein jääkin.

Tällä hetkellä tuntuu erittäin hyvältä palata oman tiimin pariin Suomeen, jossa läppä on skypechattien kuvalinkkien perusteella edelleenkin samaa tasoa ja hommia tehdään hyvässä tiimihengessä. Tulen kuitenkin kaipaamaan muutamia asioita täältä kuten se, että aamulla kaikki tervehtivät toisiaan ja kaikilta kysellään päivän vointia. Myöskin honey ja darling lempinimiä tulee ikävä sekä sitä, että kaikkea maan ja taivaan väliltä voi tilata toimiston ovelle. Meillä lipastot tilataan IKEA:lta, mutta sen  kasaamiseen tilataan erikseen remonttireiska.

Entisenä kansainvälisen markkinoinnin opiskelijana, joka myöntää joskus hajoilleensa kansainvälisiin harkkaryhmiin, tiivistää erilaisten kulttuurien ymmärtämisen tärkeyden seuraavaan kuvaan, joka löytyi Linkedinistä:

-Sara