Nytkö jo?
Meinasin saada aamulla laakin kun tulin puoliunessa töihin ja eteisessä odottivat vihaiset linnut tonttulakit päässä. En ollut tosiaankaan osannut varautua tälläiseen vastaanottoon. Sisäinen lapseni heräsi kun en voinut vastustaa kiusausta puristella ja tökkiä lintuja, jotka olivat täynnä jonkin sortin moottorin puhaltamaa ilmaa.
Tajusin ensimmäistä kertaa, että kohtahan on jo joulu. Suurimmat jouluhifistelijät ovat aloittaneet Facebookin mukaan joulutorttujen leipomisen ja glögin hörppimisen. Ensimmäinen joulun merkki minulle oli kun Starbucksiin oli saapunut piparkakkuöverikahvi. Olen todella iloinen, että saan viettää joulun Suomessa, sillä ulkomailla joulutunnelmaan pääseminen on vähän hankalaa. Kolme vuotta sitten vietin joulun Sydneyssä enkä meinannut päästä joulutunnelmaan laisinkaan. Koska joulu on minulle yksi tärkeimmistä juhlista en malttaisi odottaa mökkijoulua, hautuumaalla vierailua, ajomatkaa joulukirkolle, äidin sienisalaattia tai mummin karpalokiisseliä eli ”kiissua”. Olen huomannut, että joulua vietetään yhtä monella tapaa kuin on perheitäkin. Eräs kaverini ihmetteli suureen ääneen, että miten meidän joulupöydässä voi olla lihapullia. Olen aina luullut, että kaikilla on lihapullia eikä tullut mieleenikään, että joulua voi viettää niin monella eri tapaa. Minä taas ihmettelin, että erään ystäväni perhe viettää jouluna rapujuhlia. Onko teillä joitain traditioita, joista ette luopuisi?
Vähän aikaa saan vielä ihmetellä jenkkien jouluun valmistautumista, joka tuntuu kaupallisuuden multihuipentumalta. Eilen törmäsin ensimmäistä kertaa kaupungilla koiraan, jolla oli jo poron sarvet päässä sekä kulkusilla varustettu nuttu. Kaikki elintarvikkeet alkavat olla käärittyinä joulupakkauksiin. Mutta mikäpä minä Roviolaisena olen sanomaan. What we don’t have you don’t need and what you don’t need we have that too.
-Sara
