Laguna beach
Rehellisyyden nimissä valon vähyys yllätti tänään liian aikaisin ja kuvien ottaminen tältä päivältä meni sivu suun. Jo viiden ajoissa täällä oli sysipimeää ja sain työpäivän jälkeen pomoltani heijastimen. Tänään on siis oiva päivä näyttää muutama muisto Laguna Beachilta, jossa kävimme lomapäivänäni nauttimassa hiljaisesta rannasta, auringosta ja rantakaupungin leppoisasta tunnelmasta. Rannalla oli minun ja P.n lisäksi vain pari vekkulia poikaa ja mummo, joka muistutti olemukseltaan pientä rusinaa. Näytti siltä, että hän oli virittänyt rantatuolinsa poukamaan jo vuonna 1960 ja siitä lähtien se paikka on ollut hänen vakkaripaikkansa. Muuten ranta oli melkein autio ja rantakallion jyrkänteellä sijaitsevat tyhjät huvilat muistuttivat, että kesäsesonki on ohi täälläkin.
Laguna Beach oli oikein sympaattinen ja pieni rantakylä, jossa päivä olisi voinut jatkua pidempäänkin. Lähdimme kuitenkin illalla ajelemaan kotiin päin ja automatkalla soi useaan otteeseen Lana Del Reyn Summer time sadness. Tuntuu, että tuo biisi soi diskoversiona täällä radiosta taukoamatta. Se taitaa olla meille Suomalaisille vastine kappaleelle vielä on kesää jäljelläi
Sara
