Kun tajuan joutuneeni MTV:n piilokameraan

”In the future everyone will have their fifteen minutes of fame.” -Andy Warhol

Minun kiintiöni valokeilassa on nyt käytetty.

SAM_8157.jpg

Jos minulla on joskus päiviä, jolloin tuntuu, etten ole se työkalupakin terävin työkalu, kaikki inkkarit eivät ole kanootissa eikä murotkaan ole kaikki kulhossa niin katson MTV:lta Jersey Shorea, punk’dia tai Sixteen and Preagnant-sarjaa ja yhtäkkiä tuntuu, että kyllä omassa elämässä pyyhkii ihan hyvin ja kromosomeja on ihan riittävissä määrin liiennyt myös perheen jälkimmäiselle lapselle. Vaan mitäs sitten jos joutuu itse MTV:n kuvaustiimin uhriksi kesken sitä kuuluisaa blondihetkeä?

Olimme tänään tutustumassa uudestaan LA:n Downtowniin ja ihmettelin kun edessäni seisoskelevalla miehellä oli nuken rattaat. En jaksanut sitä kuitenkaan sen enempää kummastella koska täällä näkee paljon kummallisempaakin. Yhtäkkiä eräs nuori mies tulee kysymään jos voisin videokuvata hänen kamerallaan videopätkän miehestä hänen blogiinsa. Ajattelin, että tottakai voin auttaa sillä blogin tekeminen yksin on todella vaikeaa. 

SAM_8166.jpg

Mies heittäytyi täysillä kuvattavaksi ja minun kesti aika kauan tajuta, että nyt tässä on jotain mätää. Siihen asti olin iloisesti nyökytellyt ja nauranut miehen vitsien mukana. Aloin kuuntelemaan miehen puhetta ja P. oli tällä välin jo tajunnut, että mies heittää meistä kahdesta kaikki taitamansa blondivitsit. Tilanne oli kääntynyt päälaelleen ja meistä oltiin tehty vitsin kohde. En tiedä mistä P. sen keksi, mutta hän tekeytyi Ruotsalaiseksi ja siitä ne ruotsalaisvitsit vasta alkoivatkin. Lähdin itse ruotsalaisleikkiin mukaan ja lähetimme ”ruotsalaissukulaisillemme” terveiset. Mies kiitti kuvausavusta ja lähdimme jatkamaan matkaa. Ajattelin, että olimme luultavasti joutuneet jonkun miehen lifestyle/komedia-blogiin kunnes eräs nainen keskeytti kävelymme lomakkeiden kanssa ja kertoi, että meitä oli juuri kuvattu MTV:n uuteen jäynäohjelmaan. Pian huomasin, että kameroita oli kaikkialla, jopa siinä edessä seisoskelevan miehen nuken rattaissa. En tiedä haluanko paljastaa sarjan nimeä, mutta se alkaa aika nolosti kirjaimilla Jerks with Cameras. Osui ja Upposi.

SAM_8161.jpg

Olen nyt sitten itse kuvannut kun itsestäni tehdään pilkkaa, hymyillyt ja nyökytellyt mukana sekä tekeytynyt Ruotsalaiseksi ja lähettänyt olemattomille Ruotsalaissukulaisille terveisiä MTV:n uudessa realitysarjassa. Sori länsinaapurit, mainosta se on huonokin mainos.

Mistä olisinkaan voinut tietää? Hashtag WTF.

-Sara

Muoti Oma elämä Höpsöä Päivän tyyli

Tyyntä vai myrskyä?

Telkkarissa näytetään kuvia Euroopassa riehuvasta myrskystä ja samaan aikaan täällä on kummallisen tyyntä. Aurinko paistoi aamulla ensimmäistä kertaa viikkoon sillä sankka sumuverho on ollut tuttu näky sälekaihtimien takaa joka aamu. Tänään oli ensimmäinen lomapäiväni, mutta päätin viettää sen töissä, jotta voisin loppuviikon lomailla rauhassa. Hieman kolmen jälkeen nakkasin henkilökorttini syvälle auton hanskalokeroon ja lähdin kohti kotia. Mieli oli hieman levoton ja päässä pyörivät yhä tulevan viikon työasiat, mutta aurinko paistoi edelleen. Kotiin tullessani P. tunnisti heti ilmeestäni, että minulla on nälkä ja lähdimme hakemaan rannalta täytetyt patongit (spoiler: Subwaysta) ja kiipesimme tyhjään vartiotorniin kengät täynnä hiekkaa.

SAM_8124.jpg

Jostain alkoi kertyä yhtäkkiä tummanpuhuvia pilviä ja ensimmäistä kertaa taivas näytti siltä kuin olisi alkanut satamaan. Oikeastaan nautin jännästä myrskyä enteilevästä ilmasta, joka muistutti minua Suomen syysmyrskyistä. Söin suurella innolla subia eikä minua harmittanut, että meksikolainen huonon englannin omaava patongintekijä oli soveltanut omiaan tehdessään patonkiani. Elämä on. Rannalla meditoivan miehen selkää tuijottaessani tajusin, että nyt on tyyntä myrskyn edellä. Väitän, että on ihmisiä, jotka hakeutuvat tietosesti myrskyihin sillä silloin tuuli ottaa lujempaa purjeisiin ja elämässä menee kovaa. Jotkut taas tykkäävät leppoisen tasaisesta tuulenvireestä. Olen itse tuuliviiri ja tykkään tyynestä ja myrskystä vuorotellen. Jos kuluneita kuukausia miettii taaksepäin niin taidan olla myrskyn silmässä, jossa on pläkkityyntä.

Olen yllättynyt siitä kuinka tyynesti olen ottanut muutamat asiat, kuten se, että seuraavat 4-5 viikkoa tulen viettämään ulkomailla yksin itseni kanssa puhellen. Helsingistä pitäisi löytää pian asunto koska sellaista minulla ei tällä hetkellä ole. Etäsuhde tulee jatkumaan taas määrittelemättömän ajanjakson ajan ja siihen asti ravaaminen kolmen paikkakunnan välillä saa luvan jatkua. Työt ovat oma lukunsa. Olen yleensä suht kova stressaamaan asioista ja minulla pitää olla tulevaisuuden suunnitelmat selvillä ainakin seuraavaksi puoleksi vuodeksi, muuten olen levoton. Nyt laiskottaa.

SAM_8137.JPG

Olen kuitenkin todennut, että nuo huolet ja murheet ovat kuin hintalappu kengänpohjassa, joka muuttaa kulumalla muotoaan, muttei lähde hetkeen pois. Aina löytyy jokin aihe, josta pystyy murehtimaan, mutta yleensä riemun aiheita on paljon enemmän kuin murheenkryynejä. Voisi ajatella myös niin, että hintalappu kengänpohjassa on merkki siitä, että on ostanut uudet kengät.  

SAM_8129.jpg

SAM_8131.jpg

Paita-J.Crew/ farkut-Lindex/ huivi-Cotton On/ arskat-RayBan/ kengät-Sam Edelman

SAM_8122.jpg

SAM_8127.jpg

SAM_8115.JPG

Vitsit, ne missit ovat aina oikeassa kun he hokevat motokseen Carpe Diem. Tämän viikon meinaan nauttia vielä P.n seurasta, lomasta, auringosta, tyynestä ilmasta ja uudesta kenkäparista vaikka pohjasta irvistää hintalappu. Mahtuu se siinä olemaan.

Lomaterveisin,

Sara

Muoti Oma elämä Syvällistä Päivän tyyli