Yli puolentoista kuukauden jälkeen oli vihdoinkin aika lähteä Santa Monican lintukodosta tutkimaan Los Angelesin Downtownia, joka on n.20 minuutin ajomatkan päässä asunnolta. Nyt kun ajattelee niin hassua, ettei Downtowniin ole tullut lähdettyä aikaisemmin. Matkaoppaassa huomautettiin, että illat varsinkin sunnuntaisin ovat hiljaisia ja kadut melkeinpä autioita. Laitoimme summittain navigaattoriin W Oliver Streetin ja saavuimme kutakuinkin perille Historic Downtownin liepeille. Matkaopas oli ihan oikeassa eikä tietyillä kaduilla liikkunut ristin sieluakaan kodittomia lukuunottamatta. Ajankohta oli kuitenkin otollinen Downtowniin tutustumiseen rauhassa. Hassua miten 20 minuutin ajomatkan aikana maisema ja tunnelma voi muuttua niin paljon. Haluan ensi viikolla mennä käymään Downtownissa uudestaan kun liikkeet ja putiikit ovat auki ja kaduilla on enemmän elämää. 

Heti ensimmäiseksi Downtownista tuli mieleen New York. Downtownissa näkee enemmän vanhoja rakennuksia mutta myös korkeita toimistotiloja, joita Santa monicassa ei juurikaan ole. Uutta ja vanhaa vierivieretysten sulassa sovussa rinnakkain. Vaikka Santa Monicassa on kodittomia ja heihin on valitettavasti tavalla tai toisella tottunut niin Downtownissa kokonaisia tienpätkiä asutti kodittomat muovipussihökkelimökkeineen. Kodittomuus ei katsonut ikää tai rotua. Vanha Bob Marley fani ja hento, nuori mies, jolla oli naiselliset eleet ja Chihuahua kainalossa asuttivat vierekkäin puiston laitamaa. He olivat naapureita.Vaikka kodittomat olivat vain yksi huomio ja pieni osa Downtownia niin ei heistä pidä olla mainitsematta tai olla kuin heitä ei olisikaan. 

Broadwayn kadulta löysimme kauppahallin, joka muistutti hieman Hietalahden kauppahallia. Hallista löytyi melkein mitä vain terveyssmoothieiden ja orgaanisten pulled pork-leipien väliltä.

Kauppahallilta suuntasimme kohti Little Tokyota, jonne emme kuitenkaan koskaan kerenneet sillä löysimme matkalla ihanan kirpparin, jossa myytiin koruja, antiikkia, roinaa ja vaatteita. Kirpparilla myytiin myös ihania valokirjaimia, joita olen yrittänyt metsästää iät ja ajat. Kerran melkein tärppäsi, kun kotikaupunkini S-ryhmän toimisto poistatti vanhan valokyltin eräästä vanhasta toimistorakennuksesta, mutta kiinteistön huoltomies ei ymmärtänyt hienoa sisustussuunnitelmaani ja luuli, että pystyttäisin oman S-ryhmä-toimiston ja käyttäisin kylttiä mainostarkoitukseen. Mietin jo hetken mielessäni, että paljonko ylipainoa tulisi yhdestä valokirjaimesta jos toisin sen kotiin.

Jatkoimme kävelyä aina pimeän tuloon asti ja käännyimme ympäri kohti autoa kun vastaan ei tullut enää muita kuin espanjan kielisiä mainoskylttejä ja juhlapukukauppoja, joiden mekot muistuttivat kaikessa överiyydessään mustalaishäiden mekkoja. Tiedätte jos olette katsoneet telkkarista dokkaria, joissa kyseisiä mustalaisten häämekkoja tehdään. Mietin, että mekko painaisi laukussa vieläkin enemmän kuin valokirjain.

Hiljaisilla kaduilla vallitsi jännä vanhan ajan tunnelma, sillä 20-luvulla rakennetut elokuvateatterit ja hotellit olivat alkaneet rapistua ja koristekoukeroiden kultaus ovien pielissä oli alkanut himmetä. Hiljaisilla kaduilla tuli kiinnitettyä huomioita asioihin, joita ei olisi välttämättä ruuhkassa huomannut.

Paljon jäi vielä näkemättä, joten lähdemme tutkimaan Downtownia lisää seuraavina päivinä hieman syvemmälle ja ajoissa heti aamupalan jälkeen. Tänään matkaanlähtöä hidasti pitkät yöunet ja Farmer’s marketilla nautittu pitkän kaavan mukainen aamupala.

Sara <3 LA