Saattaa sisältää suositeltua sisältöä

En tiedä kummasta kiittäisin ensimmäisenä. Siitä, että olen saanut paljon ihania kommentteja, tsemppaavia kannustuksia sekä kysymyksiä teiltä lukijoilta varsinkin viime postaukseeni. Tämä on saanut minut huomaamaan, että tänne blogin puolelle on eksynyt muutkin kuin äitini ja äitini espanjalainen ystävä, joka haluaa ylläpitää suomen kielen taitoaan sekä poikaystäväni, jonka epäilen olleen alkuaikoina kaikkien tykkäyksien takana. Vai siitä, että toimitus on päättänyt lyödä oman puumerkkinsä blogin reunaan, jossa lukee ”suosittelemme” sydämen kera. Nöyrä kiitos ja kumarrus kummastakin yhtäaikaisesti. Minusta tuntuu, että tarvitsemme täällä blogin puolella pian bileet!

Näyttökuva 2013-08-28 kohteessa 21.58.08.png

Näyttökuva 2013-08-28 kohteessa 21.58.48.png

Näyttökuva 2013-08-28 kohteessa 22.00.21.png

Näyttökuva 2013-08-28 kohteessa 22.01.22.png

Näyttökuva 2013-08-28 kohteessa 22.05.03.png

Kuvat ovat lainattu rautaiselta art director/graphic designer Therese Sennerholtin (@theresesennerholt) instagram -tililtä. Olen seurannut häntä jo tovin ja joka kerta tuntuu, että hänen sanansa sopivat tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Let’s make some magic!

-Sara

Muoti Oma elämä Suosittelen Trendit

Vanhan loppu on uuden alku Los Angelesissa

Eilen laskin kolme 150:n sivun painosta gradustani vapisevin käsin opintotoimiston pöydälle ja jatkoin matkaa. Mutkittelevat käytävät yliopiston ulko-ovelle jatkuivat ikuisuuden ja jokaisella askeleella ja oven avauksella mietin, että tämä on viimeinen kerta opiskelijana tässä rakennuksessa. Mielessä ohi vilahtivat kaikki teemabileet, ekskursiot bussin nokassa laulaen, sitsit ja kalseat tenttisalit sekä ruokalan läpikolutut kahviautomaatit. Kaikki oli nyt ohi. Vilaukselta kerkesin näkemään uusia fukseja eksyksissä käytävillä, jotka puhuivat keskiviikon opiskelijabileistä intoa puhkuen. Totesin tyytyväisenä, että oli aika antaa tilaa uusille kyvyille.  

IMG_0983.jpg

Vanhan loppu tarkoittaa kuitenkin aina uuden alkua. Olen jakanut teille matkani ensimmäisen, oikean, aikuisten työpaikan luokse, jonka tiesin kestävän ainakin elokuun loppuun asti. Pieni tietämättömyys jatkosta on mietityttänyt, mutten ole kerennyt murehtimaan sitä liikaa. Olen nauttinut työnteosta ja yrittänyt ottaa jokaisesta päivästä kaiken irti. Kun kuukausi sitten juttelin pomoni kanssa sopparini jatkosta, niin olin kieltämättä hieman hermostunut. Pomoni pudotti kuitenkin keskustelumme aikana sellaisen pommin, että hermostuneisuus muuttui ällistykseksi ja myöhemmin takaisin hermostuneeksi.

Pomoni esitti minulle kysymyksen, johon minun piti vastata kyllä tai ei. Katsoin kuitenkin ensin olkieni taakse, että kysymys kysyttiin varmasti minulta. Vastasin sekunnin kuluttua kyllä ilman sen pidempää miettimisaikaa. 

Parin viikon kuluttua otan blogini mukaan Santa Monicaan, Los Angelesiin, jonne lähden pariksi-kolmeksi kuukaudeksi töihin. Tämä selittänee kaikki höpötykseni kiireestä ja syksyn saapumisen mystisyydestä. Vasta gradun palautuksen jälkeen minulla on ollut oikeasti aikaa miettiä, että tulen oikeasti elämään hetken jenkkien työläiselämää. Näääh, oikesti olen miettinyt vaan Sephoraa, dinereita, Venice beachia, palmuja ja Anaheimin Ducks:n kotiotteluita. Ei hajuakaan mitä seuraavat kuukaudet pitävät sisällään, mutta eiköhän se selviä. Tekään ette varmasti pistä pahaksenne, että maisema vaihtuu Maunulan tiiliseinistä hetkeksi Santa Monican rantaviivaan. Losin ja Santa Monican matkaajat hoi, vinkkejä otetaan vastaan _kaikesta_.

Suhteet Oma elämä Matkat Työ