Nyt on tulilla todellinen timantti nimeltä gradu. Meinasin saada toissapäivänä jonkinlaisen paniikkikohtauksen kun luin koulumme ohjeistuksesta, että jos opiskelija haluaa valmistua syyskuussa niin gradu tulee olla palautettuna opintotoimistoon KANSISSA PAINATETTUNA ensi maanantaina. Olin elänyt omassa mielikuvitusmaailmassani, jossa riittää se, että kunhan gradu on palautettu kuun loppuun mennessä pdf. muodossa ohjaajalle…noot!  

Tässä on tullut nyt viimeiset päivät tehtyä töiden jälkeen pitkiä päiviä gradun kanssa ja voin kertoa, että batteryhöyrypäissään tulee mielenkiintoisia tulevaisuuden tutkimusehdotuksia. Tänään olen selvitellyt, että kuinka pystyn palauttamaan maanantaina Lappeenrantaan kovakantisen graduni ja ainoa vaihtoehto on viedä uunituore ja vastanidottu gradu kuivumismuotissa opintotoimistoon, sillä gradut eivät kerkeä kuivua ennen opintotoimiston sulkeutumista. Ainiin ja kypsyysnäteajan sain varattua nyt perjantaiksi. Ainii, perjantai on jo ylihuomenna. 

Alkuviikosta minun teki mieli heittäytyä maahan kuin kirkuva kakara ja repiä mielikuvissani ahdistavat rukkaset ja kurahousut pois päältä siltä istumalta. Koska yli parin kympin iässä moinen olisi herättänyt huomiota, eikä tässä iässä ratkaisut ongelmiin löydy sillä tavalla niin jätin väliin. Eihän mulla ole edes kurahousuja. Nyt olen kuitenkin tilanteen tasalla ja henkinen yliote on minun. En malta odottaa ensi maanantaita kun vihdoin syksystä asti kannettu taakka putoaa harteiltani. Kertoisin mielelläni millainen tunteiden vuoristorata opinnäytetyön tekeminen on ollut ja miten sellaiseen kannattaisi varautua, mutta nyt ei pysty. Kola-Ollia lainatakseni se olisi juuri nyt liian hapokasta.  

Kuvan timantti on niin oikea kuin henkkamaukalta saa vitosella, mutta se kuvastaa tällä hetkellä aika hyvin tämän hetkistä tilannetta. Paineen alla syntyy timantteja ja ei epäilystäkään, etteikö tästä gradusta syntyisi maanantaihin mennessä vähintään zirkoni. 

Again, story of my life.

-Sara