Eiliset häät jäävät varmasti muistiin vielä pitkiksi ajoiksi. Ensimmäistä kertaa osallistuin ulkovihkimiseen kartanon takapihalla, josta morsian sekä sulhanen lähtivät käsi kädessä here comes the sun-kappaleen soidessa taustalla yhdessä kohti hääautoa vihkimisen jälkeen. Sulhanen tööttäsi juhlaväelle muutaman kerran ilon merkiksi ja morsiammen huntu hulmusi avoauton kaartaessa kartanon hiekkatielle. Tulivat he kyllä pian takaisin, jolloin juhlat todellisesti alkoivat ja jatkuivat aina yöhön asti.

Lupasin esitellä teille mekkoni, jonka löysin vanhan punaisen mekkoni tilalle näitä häitä varten. Sovitaanko ihan ensiksi, ettette välitä siitä, että mekon rinnkuksilta löytyy TAAS häiden ruokalista. Liehuva huitula oli ihanan kevyt ja viileä päällä, sillä vanhassa ladossa ilma oli vieläkin kuumempi kuin ulkona. Istuva vanha mekkoni olisi hyvinkin ollut hieman liian kuuma näihin kemuihin. Kummassakin mekossa, tässä sinisessä sekä vanhassa punaisessa, on yhdistävänä tekijänä hieman erilainen selkä. Jokin kauniissa selkämyksissä viehettää minua kovasti. En ole koskaan ollut napapaitatyyppiä runkoni puolesta, joten jos jotain pitää paljastaa niin hieman selkää sitten.

Mekon esittelyn jälkeen ilta jatkui karkkibaarilla, puheilla, skoolaamisilla  ja tanssilattialla. Valssaaminen on muuten yllättävän rankkaa ja jo muutaman valssin jälkeen pohkeeni olivat aivan tulessa. Suomen lavatanssikansalla täytyy olla jäätävä kunto. Enpä muuten muistanut Van Halenin Jump-biisin kohdalla, että jos tämän mekon kanssa hyppää korkealle niin helmat nousevat korviin ja laskeutuvat vasta vähän myöhemmin alas. Hups!

Koska hääpari lähti suoraan häistä häämatkalleen niin vieraat saivat viedä mukanaan hääkukkasia ja meidän keittiönpöydällä on nyt iso kimppu ihania vaaleanpunaisia pioneita, joita olen ihastellut hieman kohmeisena täältä sohvalta käsin. 

Ajattelin vielä myöhemmin laittaa hieman lisää materiaalia häistä, sillä sen verran hääpari oli nähnyt häiden järjestämisessä vaivaa. Olen muutenkin hulluna kaikkeen häähömpötykseen!  -Sara