Olen aina mieltänyt, että olemme siskoni kanssa ihan erilaisia vaikka meissä on joitakin samoja piirteitä. Yhteneväisestä ukonäöstä päätellen meistä ei voi erehtyä ja kaukaa jo näkee, että olemme samaa kaliiperia. Minä olen se pidempi, hieman paksumpi, tempperamenttisempi ja hönömpi. Olemme kuin yö ja päivä -tai niin minä tähän päivään asti olin luullut. Niin se kuitenkin vaan on, että kun ikää tulee lisää niin ikäeron merkitys vähenee ja tällä hetkellä sitä ei ole juuri lainkaan. Putosin melkein tuoliltani kun tajusin, että asun tällä hetkellä siskoni kodissa, joka on kuin kopioitu versio omasta kodistani hieman erilaisella tyylillä. Olemmekin melkein samankaltaisia.
HAY:n käsi, Karhulan lasipurkki ja Macaroonsit ovat lempiasioitani, jotka löytyvät myös siskonikin luota. Omistamme myös tismalleen samanlaisen tinaisen maitokannun. Meillä on osaksi tismalleen identtisiä tavaroita syystä, että meidän perheessä kaikki lahjat ovat aina menneet tasan ja tasapuolisuuden nimissä saamme samat joululahjat. Siksi jouluaattona meidän pitääkin sopia missä järjestyksessä avaamme lahjamme, ettei yllätykset mene pilalle. Osa tavaroista kodeissamme on kuitenkin sattuman kaupalla prikuulleen samanlaisia.
Ja kappas, omistan myöskin JOIK:n tuoksukynttilän. On meillä sentään eri tuoksut. Itselläni viiniä ja mansikoita, siskollani vaniljaa.
Kummatkin olemme tykästyneet valaistuksessa pelkkiin hehkulamppuihin. Alunperin tässä valaisimessa oli kuvut, mutta siskoni päätti ottaa ne pois, jolloin valaistus sai hieman raffimman ilmeen. Niin ja löytyy meillä myöskin tismalleen sama Clas Ohlsonin hehkulamppuvalaisin punaisena.
Kummatkin tykkäämme Therese Sennerholtin grafiikoista. Ostin nämä kortit itseasassa siskolleni joululahjaksi ja hän myönsi, että oli meinannut ostaa minulle samanlaiset. Great minds think a like. Minusta tuo I eat cake in bead sopii hyvin joka aamuun ja päivään, miksei iltaankin.
Myös kyseinen valosarja löytyy meidänkin kodista, mutta vain värillisenä versiona. Kiinnitin myös yksi päivä huomiota siihen, että vaikka olen pian asunut 5 vuotta Lappeenrannassa ja siskoni muualla niin puhumme ihan samanlaisin fraasein ja äänenpainotuksin. Onkohan muut huomanneet samanlaisen ilmiön omien siskojensa kanssa? Onko se jokotai, että ajan myötä sitä sisaruksen kanssa alkaa muistuttaa yhä enemmän toista vai erkaneeko joidenkin tiet täysin? Varmasti jokaisella sisaruksella on ainakin yksi yhdistävä tekijä. Toivotaan, että tämä meidän väliaikainen yhteiselo ei ainakaan kovin pahasti meitä erota. Hyvin meillä on mennyt ainakin tähän asti.
-Sara
