Siitä on nyt pari kuukautta kun päätin osallistua Naisten Kympille ja liityin hurjapäisten naisten ryhmään eli Kympin joukkoon. Muistan vieläkin sen ensimmäisen lenkin pitkän tauon jälkeen kun maassa oli lunta ja sydän tykytti kurkussa asti. Juoksu tuntui hieman vastenmieliseltä ja mietin, että mitä kivaa tässä juoksemisessa oikein on?

Kun pääsin maaliin kotiovelleni naama punaisena ja selkä hiestä märkänä muistin taas minkä takia juokseminen on kivaa kaikessa masokistisuudessaan. Se on se itsensä ylittämisen fiilis. Joillekin se tarkoittaa sitä, että saa hölkättyä pieniä matkoja, joillekin itsensä voittaminen on kiinni jo sohvalta ylösnousemisessa ja joillekin se tarkoittaa juoksumatkan pitenemistä hengästymättä. Kuuluin niihin, jotka olivat tyytyväisiä, siihen, että saivat itsensä liikkeelle ilman sen kummempia aika- tai matkatavoitteita.

Jo kahden viikon päästä raportoin ensimmäisen kerran, että juoksuvauhtini oli nopeutunut ja pystyin juoksemaan 7 km lenkkiä vaihtelevin menestyksin, mutta pystyinpähän kuitenkin. Kun kaksi viikkoa sitten uskaltauduin ensimmäistä kertaa tänä vuonna uhmaamaan 10 km lenkkiä, suoriuduin aikaan 1h 4 min.Olin ihan tyytyväinen, sillä polveakaan ei enää sattunut vaikka kerkesin jo manaamaan koko polven alimpaan manalaan. Ennenkaikkea olin tyytyväinen, että kuntoni oli kasvanut ja pysyin melkein P.n perässä. Joskus vielä voitan….

Aloitin venyttellä säännöllisen epäsäännöllisesti lenkkien jälkeen ja kiristys polvessa ja muuallakin kropassa katosi hieman. Voimistelijaa minusta ei kuitenkaan ihan hetkeen vielä tule. Välillä venyttelyyn ja lenkille lähtemiseen on tarvinut kaivaa motivaatiota ja tavoittenani on ollut, että lenkkeilen silloin kun tuntuu hyvältä, mutta vähintään joka viikko.

Ei ollut ehkä fiksu veto laittaa yhden viinilasillisen jälkeen viestiä whatsappissa pitkän matkan juoksijakaverilleni, että voiko vielä yhden viinilasillisen jälkeen juosta? Yhtäkkiä tuli vain sellainen fiilis (plus morkkis sipsipussista ja karkeista). Kuulemma pystyi jos vältti intervalli- tai vt-harjoituksia. Minulla ei ollut hajuakaan mitä vt-harjoitus tarkoitti, mutta lähdin juoksemaan. En suosittele tätä tietenkään kenellekään, mutta se oli rennoin lenkki, jonka olen koskaan heittänyt. Aloin uskoa, että hyvä tästä tulee.

Alun perinkin tavoittelin juoksemisella parempaa oloa ja sen sain. Huomasin spinning-tunnin jälkeen venytellessä, että yhden jalan tasapainovenetyksessä hallitsin kroppaani paremmin ja jalkoihin sekä keskivartaloon oli tullut lisää jäntevyyttä. Hallitsen tällä hetkellä pakettiani paremmin ja ryhtikin on parantunut johtuen siitä, että juostessa koko kroppa tekee töitä. Heti jos ryhti lysähtää kasaan niin mahaan alkaa pistämään, koska keuhkot eivät saa tarpeeksi happea. Tärkein vinkkini juoksemisessa onkin ryhdin ylläpitäminen niin hapenottokyky helpottuu huomattavasti.

Tämä päivä on tuntunut hieman alkulämmittelyltä sillä olen juossut taas paikasta toiseen kaupungin ja koulun sekä juna-aseman välillä, mutta nyt olen kääntänyt nappulan relausasentoon. Tein äsken pojille hamppareita, sillä ystävämme on käymässä tänään Lappeenrannassa. Huomenna pakkaan kimpsut ja kampsut ja suuntaan kohti Helsinkiä hieman etuajassa sillä rakkaalla lapsuudenystävälläni on huomenna valmistujaiset. Huominen menee osaltani rauhallisissa merkeissä hyvästä seurasta ja ruuasta nauttien. Sunnuntaina meinaan ottaa tapahtumasta kaiken ilon irti, sillä ipod on täynnä hyvää lenkkimusaa, tankkaus on kohdillaan, tennareissa on pitoa ja hauskaa nähdä muitakin Lilyn juoksuporukkaan kuuluvia.

Loppuhuipennukseksi tärkeimmät prinsiipit, jotka ovat auttaneet minua valmistautumaan Naisten Kympille sekä koko juoksukauteen:

-matka ei tapa vaan vauhti

-pitkäkin matka alkaa yhdellä askeleella

-vauhdin hidastaminen tai käveleminen ei ole noloa. Nolompaa on ajatella niin. Vielä nolompaa on ajatella mitä muut ajattelevat, koska loppupeleissä muut ajattelevat vain mitä sinä ajattelet heistä. 

-asenne ratkaisee. Positiivisella asenteella pääsee paljon pidemmälle kuin otsa rypyssä

-koukuta tai huijaa kaverisi mukaan juoksemaan. Lintsaaminen yksin on helpompaa kuin porukassa

-syy ostaa uusia kivoja treenivaatteita. Toimii myös itsensä palkitsemisessa

-palkitse itsesi

Ja loppujenlopuksi:

kuva: funny-pics-space.com

-That’s what I was thinking at first ^

kuva: funny-pics-space.com

Jos kokeilit juoksemista ja se ei ollutkaan sinun juttusi niin ei hätää, ei se ole monen muunkaan juttu. Siinä tapauksessa olet luultavasti paljon parempi ratkomaan ristikoita, leipomaan jälkkäreitä tai kertomaan hauskoja vitsejä.

-Sara