Vappu. Sieltä se tuli ja tuonne se meni. Tiesittekö muuten, että juhannus on jo noin puolentoista kuukauden päästä?

En oikein kerennyt edes tajuta, että vappu oli ja meni koska vastahan oli viikonloppu ja muutenkaan en ole vielä oikein sisäistänyt, että enää ei ole helmikuu vaan toukokuu.  Aina sitä päivitellään miten aika menee nopeasti, mutta nyt joku on kyllä pikakelannut nämä pari kuukautta.

Vappuaattoana olin vielä koulussa lukemassa torstain tenttiin, jotta voisin hyvällä omallatunnolla viettää aikaa ystävieni seurassa ja ottaa muutaman lasillisen skumppaa. Heti koulusta päästyäni korkkasin siman ja munkkipussin. Sima maistui edelleen ihan samalta kuin silloin kun paukkuserpentiini oli jännittävintä mitä tiesin. Ja muistatteko sprayserpentiinin? Se se vasta siistiä olikin ja takuuvarmasti jättää läikkiä tapettiin. Testattu on.

Rocky roadit onnistui hyvin ja niitä oli pakko ottaa ystävilleni mukaan, etten söisi niitä kaikkia. Söin kuitenkin niitä sitten lisää ystävieni luona. Pakkasimme skumpat, viltin ja herkkuja mukaan ja suuntasimme kaveriporukalla illan tukikohtaan keskustaan.

Jossain vaiheessa iltaa päätimme alkaa arvuuttelemaan keitä olimme. Jokainen kirjoitti lapulle jonkun tunnetun henkilön, laittoi lapun eteenpäin ja lätkäisi lapun otsaansa. Siinä sitten jokainen arvuutteli kuka luuli olevansa. Yksinkertaisimmat huvit on niitä hauskimpia. Kesti meikäläiseltä hetki keksiä, että olinkin Hjallis. Vielä kauemmin taisi kestää ystävälläni, joka oli Sikke Sumari. 

Seuraava aamu starttasikin sitten feta-paprika-kinkkupiirakalla, jonka olin leiponut edeltävänä iltana. Jotenkin ennakoin että aamulla saattaisi olla…nälkä. Hitaat aamut on kyllä parhaita, mutta aloin käymään niin hitaalla, että laitoin kimpsut ja kampsut kasaan ja lähdin kaupungille ihmettelemään vappupäivän meininkiä. Ei puhettakaan, että olisin pystynyt vielä tarttumaan tenttiprujuun ja laskuihin. Olen alkanut kannattamaan globaalia valuuttaa, ettei kenenkään tarvitsisi laskea valuuttakurssimuunnoksia tai arbitraasiblaablaablaata. 

Ystävämme soitti ja kysyi, että haluttaisiinko porukalla lähteä heidän kanssaan sunnuntaiajelulle vanhalla Volvolla vm -68. Auto oli niin symppis ja minusta näytti siltä, että Volvo hymyili minulle, joten todellakin halusin.

Fiilistelin nahkapenkkejä ja jousituksia kuin vanhassa hetekassa, lakattua puuta ja pieniä tuhkakuppeja takapenkillä. Ihan kuin aikakoneessa olisi istunut. Ansa-koirakin oli päässyt mukaan haistelemaan kevättä.

Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut ja hauska vappu, mitä nyt hieman se tentti kolkutteli takaraivossa. Hyvin sekin kuitenkin unohtui illan mittaan. Koukkasimme vielä terassin kautta ennen kotiin lähtöä. Tilasin itselleni viisasten teetä, sillä nyt on kaikki poppaskonstitkin testattava ennen tenttiä. Juon myös usein keisarin morsian-teetä, mutta ei minusta vielä sellaistakaan ole tullut. Viisaudesta viis siis.

-Sara