Oikeasti tämän päivän otsikko olisi pitänyt olla akward! Minulle sattuu ja tapahtu aika useasti nolouksia enkä syytä tästä luonnonvoimia tai huonoa tuuria vaan ihan itseäni. Säheltäessä sattuu ja tapahtuu. Kun tänään tajusin kuinka olen oppinut käsittelemään nolot tilanteet kintaalla viitaten sekä terveellä itseironialla, kaivoin kaapistani asennepaitani esiin. 

Kengät ja vyö-H&M/housut- Dr Denim/paita-Anttila/bleiseri-Lindex

No mikä nyt sitten oli niin noloa? Minulla on enää yksi tentti jäljellä, joka on hieman esteenä valmistumiselleni. Päätin etsiä kyseisen kurssin professorin käsiini, joka oli pian aloittamassa luentoaan. Marssin auditorion eteen ja aloitin: kuules, minun pitäisi valmistua kuukauden kahden sisällä ja minulla on tämän kurssin tentti tekemättä. En ole kuitenkaan koskaan päässyt tenttiä läpi ja tämä on jo kolmas vuoteni kun suoritan kurssia. Olen kyllä laskenut laskuja, mutta en oikein tajua. Huomasin avautumiseni aikana, että ääneni kuulostaa korviini oudolta ja kappas, olin puhunut suoraan auditorion mikrofoniin. Tottakai koko luentosali kuuli asiani.

Ensimmäisinä opiskeluvuosinani olisin saattanut vajota maan alle. Päädyin kuitenkin tokaisemaan läpällä mikkiin että: ohoh, mikki olikin auki ja nyt te kaikki tiedätte, että olen epäonnistuja. Nauroin itselleni ja niin tekivät muutkin, mutta hyväntahtoisesti. Ainakin toivon niin.

Eilen villimiehen wipellyksessä tuijottelin likaantuneita ja paljon kokeneita haalareitani ehkä viimeistä kertaa in action. Huomasin, että huumorilla on selvitty aika pitkälle näinä opiskeluvuosina. Nimittäin ensimmäisiä kirjoituksia, joita haalareihini ilmestyi oli vanha piika ja 28 kissaa.  Thanks mates!

Ompelin tarkoituksellani viereen haalarimerkin loistava vuosikerta. Se oli sillä kuitattu se.  

En usko, että yhden kömmähdyksen takia joku sieltä luentosalista ajattelee minun olevan epäonnistuja vaan loppupeleissä mieleen jäi, että sattuuhan noita. Itselleen nauraminen on taito sekin.

Naurettavaa loppuviikkoa! 

-Sara