Runner’s high and low

nayttokuva_2013-04-24_kohteessa_10.46.17.png

Päätin viime viikonloppuna heittää vähän pidemmän lenkin tällaisissa maisemissa. Olen kuitenkin ollut vähän pettynyt tähän juoksemiseen ja sehän on siis juoksemisen vika! Kertaakaan juoksulenkin aikana askel ei ole ollut kevyt tai kantanut äärettömiin. Niin tälläkin kertaa askel tuntui hieman pahalta. Ajattelin, että kyllä se siitä lämpenee kun olen aikasemminkin kärsinyt polvivaivasta, mutta hyvin on pärjätty. Polvi ei koskaan lämmennyt lenkin aikana. Aloin miettimään kauhuskenaarioita Naisten kympin peruuntumisesta.

Oli ehkä hieman virhe pysähtyä loputtomalta tuntuvan mäen jälkeen sillan päälle ja napata maisemasta kuva. Fiilistelin kevätilmaa kuitenkin niin paljon, että se oli pakko ottaa talteen. Voin kertoa, että käynnistyin uudestaan juoksuun kuin dieselmoottori. Tai siis eikö ne käynnistykin vähän hitaammin? 😀 Harmittaa vaan vietävästi, koska juokseminen on ollut hauskaa tähän mennessä, mutta ei sitä ole mitään järkeä hampaat irvessä juosta.

Tajusin, että olen laiminlyönyt oman kropan huoltoa ja pahemman kerran. Fyssarikaverini kertoi, että minulla saattaa olla liian kireät etureidet sekä polven kohdalla on paljon kiinnikkeitä ja jos ne ovat kireällä niin polvilumpio nousee ylöspäin. Jaahas…Nyt olen tehnyt diilin itseni kanssa, että venyttelen pitkiä venytyksiä treenien jälkeen. Polvi ei nimittäin vaivaa enää pelkän juoksun aikana vaan myös silloin kun käyn istumaan tai yritän nousta veskistä. Hetkonen, ette te tätä halua tietää. Kuitenkin venyttely olisi pitänyt aloittaa jo kymmenen vuotta sitten. 

sam_1967.jpg

Nopea soitto ystävilleni, että nyt muuten lähdetään käymään kylillä ottamassa yhdet niin juoksumurheet unohtuu. sam_1972.jpg

Olin innoissani uudesta kaulahuivistani. Se on minusta hyvä merkki, että jaksaa innostua aina pienistä asioista. Voisin verrata itseäni Tuurin Tarjoushaukkaan. Tiedättehän sen keski-ikäisen kaverin, joka jahtaa iskelmälevyjä ja pistorasioita alennuslaatikoista? Meissä on jotain samaa. Löysin tämän Vilan huivin alennuslaatikosta puoleen hintaan. Huiville taisi jäädä hintaa 15 € ja vaikka sen käyttökausi on pian ohi niin vielä olen kerennyt nauttia sen muhkeudesta, ihanasta väristä sekä miinuspuolena pörröisyydestä ja sähköisyydestä. No ei 15 eurolla voi silkkiä saada.

sam_2054.jpg

Napsasin vielä myöhemmin lähikuvan tuon t-paidan kanssa, jonka yhdistelmästä tykkäsin paljon. Osa paidan helmistä on todella tiukasti ommeltu, mutta osa taitaa olla jo ystäväni lattialla. 

nayttokuva_2013-04-24_kohteessa_10.45.18.png

Loppuillasta skoolailimme sporttisesti vedellä… siidereiden jälkeen.

Jos joku on kärsinyt samanlaisesta polvivammasta ja on päässyt siitä eroon muutenkin kuin lopettamalla juoksemisen niin kuulisin mielelläni kokemuksia mielenrauhanikin takia 🙂

 

-Sara

Muoti Liikunta Terveys Päivän tyyli

Löytöjä

 

sam_1983.jpg

Höpsönhauska Ruotsin miljonääriäiti Maria Montazami kertoi jossakin jaksossa, että hän ostaa kotiinsa tavaroita, jotta hänen lapsilleen jäisi kodista muistoja. Mariaa vaan huolestutti, että mahtaakohan lapsille kertyä vähän liika muistoja. Jos lainaa elämänfilosofiaa tai sisustusvinkkejä Maria Montazamilta, niin hömppätasolla ei voi ainakaan mennä pahasti pieleen. Olen samaa mieltä, että tietyistä tavaroista jää väkisinkin muistoja. Niin tässäkin tapauksessa kun olin käymässä pitkästä aikaa eräässä talossa, jossa on paljon ihania yksityiskohtia.

sam_1989.jpg

Muistan edelleen, mitkä parketin palaset narisevat jalkojen alla ja miten kaikilla palasilla on omanlaisensa narahdus. Kun tuo kettupatsas ilmestyi taloon, muistan miten kaikki naureskelivat sille kaikessa korniudessaan, mutta nykyään kettu kulkee nimellä Mr. Fox ja hän on tainut tulla jäädäkseen taloon.

sam_1984.jpg

Aikaisemmin talossa on kuulemma toiminut valokuvaamo ja sitä aikaisemmin hammaslääkäri. Vanha omistaja oli vannottanut talon uusille omistajille, että kattokoristeita (niille on varmasti joku oikea nimi) ei saa koskaan ottaa pois. Omistajat ovat myös säästäneet vanhan piian kellon. Jokaisessa huoneessa on soittokello ja keittiön numerotauluun ilmestyy numero, mistä huoneesta kaipaillaan. Toimisikohan meidän kaksiossa?

sam_1985.jpg

Kun ensimmäisen kerran näin, että vessassa oli ampiaistapetti ajattelin, että kuinka kahjoa ja mahtavaa yhtä aikaa. Yritin aina laskea montako ampiaista tapetilla on, mutta vielä ei ole laskupää riittänyt. Eikä siellä niin kauaa viihdykkään, koska lattiakaakelit ovat aina olleet hirmu kylmiä. Perheen koira tykkäsi loikoilla siellä aina kesäkuumalla.

sam_1987.jpg

Nojatuolissa on vieläkin jälkiä, kun perheen koira tapasi raapia tuolia ihan vaan ilmoittaakseen, että pitäisi päästä lenkille. 

Jännästi niitä muistoja jää mieleen ihan huomaamatta ja niitä on kiva löytää aina välillä uudestaan. Minulle itselleni on kertynyt muutama esine kotiini, mutta eniten hupaisia muistoja herättää varmaan Puman kauhtuneet kollarihousuni. Vuosia vanhat ja paljon nähneet. Eihän niistä raaski luopua vaikka jossain vaiheessa on varmaan pakko.

sam_2038.jpg

Viikonloppuna löysin pienestä lamppuliikkeestä lukuvalon, jota olen etsinyt jo pitkään. Kun kuulin, että lamppu oli poistomyynnissä ja hintaa naurettavan vähän, ostopäätös oli tehty. Lamppu hakee vielä paikkaansa vanhan Artekin senkin päältä, mutta niinhän teen minäkin. Pitää vain ensin rauhassa mallailla, että mihin mikäkin asettuu. Maria Montazami oli sittenkin oikeassa; yhtäläisyyksiä sisustuksen ja elämänfilosofian kanssa on sittenkin yllättävän paljon.

 

-Sara 

 

 

 

Muoti Sisustus Oma elämä Päivän tyyli