Rennonletkeetä

Uusi viikko starttasi mökillä hedelmäaamiaisella sekä Avotakan selailulla mökin terassilla. Juhannus meni ensimmäistä kertaa vuosiin rennoissa ja rauhallisissa merkeissä ilman hössötyksiä, kyynärpäiden moukarointia ruokakaupassa tai paikasta toiseen hötkyilyä. Oltiin vaan ja tehtiin just niinkuin tuntui hyvältä. Kameraa en ottanut esiin koko viikonlopun aikana, mutta puhelimeen on tallentunut muutamia hetkiä pitkältä viikonlopulta. Suurin osa ajasta meni ensimmäisten työviikkojen aiheuttamien univelkojen kuittaamisella ja taidan vieläkin olla hieman sekaisin, että mikä päivä oli mikäkin. Päälimmäisenä mielessä on superkuun tuijottelu rantakiven päällä Tauskin Sinä vain-kesäremixversion pauhatessa taustalla, merimiessolmun äkillinen ilmestyminen alitajunnasta sitten lapsuusvuosien, ystäväni Risen Hawai-paita ja vyölaukku sekä veneretki merellä. Ainiin ja onkiminen tyynellä ilmalla laiturin nokassa. Minä laitoin madon koukkuun ja P. irroitti kalan koukusta. Näin se meillä pelittää.

Nyt akut on ladattu tulevaa työviikkoa varten ja nautin kovin työn tuomista rutiineista sekä tunteesta, että tekee jotain hyödyllistä. Muistan lukeneeni jostakin naistenlehdestä eräästä miehestä, joka jäi työttömäksi, mutta monien kuukausien ajan potkujen jälkeenkin hän lähti kävelemään aamuruuhkaan ihmisten sekaan, jotta tuntisi kuuluvansa johonkin joukkoon ja itsensä tärkeäksi. Ymmärrän häntä nyt vieläkin paremmin.

Toivottavasti tekin saitte relattua juhannuksena ja univelkoja ei tullut kovasti lisää :)

-Sara