Tee itsellesi naisen palvelus
Aina ei mene ihan niinkuin elokuvissa. Ei, vaikka asuisi palmujen alla ja talvenkaan lämpötilat eivät laskisi alle +20 asteen. Kulunut työviikko on ollut monella tapaa haasteellinen, sillä tämä on ollut ensimmäinen viikkoni yksin töissä ja ”kotona” Jenkeissä työkaverini lähdön jälkeen. Lisäksi muut tiimiläiset olivat edellisen viikon New Yorkissa, joten minun ei tarvinut käydä toimistolla vaan olen tehnyt koko viikon töitä kotoa käsin. Rehellisesti sanottuna kulunut viikko ei tuntunut loppuvan koskaan, sillä loppuviikolle tapahtui vielä pieni työkämmi, joka meni osin minun piikkiini. Voitte vaan kuvitella kuinka suurentelin asioita yksin pienessä päässäni ja tapahtunut painoi kovasti mieltä vaikken nyt mitään maailmanloppua aiheuttanutkaan. Heräsin kuitenkin loppuaamut säikähdyksen tunteeseen sekä pakonomaiseen tarpeeseen tarkastaa meilit ja aloin varmistelemaan tekemiäni työjuttuja uudelleen ja uudelleen. Päädyin jopa googlettelemaan vauva.fi ja suomi 24 keskustelupalstoilta muiden ihmisten työmokia, jotten olisi ollut yksin tämän asian kanssa. Paras löytämäni moka taisi olla se, että eräs iltapäivälehden työntekijä unohti blurrata murhaepäillyn kasvot seuraavan päivän lehdestä.
Inhoan tehdä mokia enkä ole sitä tyyppiä, että olankohauttamisella siitä selviää. Olen enemmänkin sitä heijaan itseäni pimeässä nurkassa- tyyppiä. Samalla tiedostan kuitenkin kokoajan, että virheistä oppii ja olen alkanut työstämään hieman tehokkaampia ja järjestelmällisempiä työtapoja varsinkin nyt kun töitä alkaa olemaan todella paljon.
Kotiviikon jälkeen ajattelin lauantaina, että minun olisi pakko lähteä käymään kaupungilla saamaan hieman uutta perspektiiviä omiin ajatuksiini. Mikäänhän ei ole yhtä terapeuttista ruuan ja urheilun rinnalla kuin shoppailu. Ne huutavat nyt hep, jotka omistavat vieläkin kalsareita, jotka on saatu peruskouluaikoina joululahjaksi vanhemmilta tai kalsareita, joissa on reikiä tai kalsareita, jotka ovat mammakalsareita. Hep, hep ja hep! Päätin tehdä kaupunkikierroksella asialle jotakin ja marssin suoraan Victoria’s Secretin liikkeen ovista sisään.
Päädyin valkkaamaan viidet alushousut 28 dollarilla ja nyt kun katson valintojani niin näyttää, että itse Tuksu on ollut mukana stylistina. Pinkkiä ja pantteria. Jos oikein tarkasti katsoo niin löytyy joukosta siltikin yhdet nudet mammakalsarit vaaleiden housujen alle. Päätin lisäksi hyödyntää liikkeen huippuystävällistä ja ammattitaitoista palvelua ja otatin itsestäni vielä mitat, jolloin löysin itselleni justiinsa sopivat liivit. En ole koskaan ollut ostoksilla, joka olisi ollut yhtä helppoa ja vaivatonta.
Kun lähdin kaupungilta kotiinpäin päätin koukata lähikaupan kautta kotiin. En yleensä koskaan osta itse itselleni viiniä tai juo sitä yksin, mutta silloin tuli jotenkin sellainen olo, että halusin lysähtää sohvalle sipsipussi kainalossa ja juoda lasin tai kaksi viiniä. Kai se oli enemmänkin mielikuvana houkutteleva ajatus. Heti kotiin päästyäni tajusin, että ei muuten varmana ole tämä pullo kierrekorkillinen ja ei muuten varmana kämpässäni ole viinipullonavaajaa. Hep ja hep jälleen kerran. Jotenkin minulle käy näin aina ja viimeksi avasin viinipullon kuulakärkikynällä Barcelonassa Montjuicin kukkulan päällä. Tällä kertaa aseenani toimi teräksinen grillivarras. Kymmenen minuutin askartelun jälkeen puolet korkista oli nyrhitty ja onnistuin lyömään korkin paistilastan päällä sisään.
Olin juuri kaatamassa itselleni lasillista kun naapurini koputti ovelleni ja kysyi, että olisinko halunnut lähteä hänen kanssaan käymään paikallisessa glow-tapahtumassa, joka järjestettiin ihan naapurissa rannalla. Glow oli vähän niinkuin meidän Suomalaisten taiteiden yö, mutta ilmassa oli enemmän suitsukkeiden ja pilven tuoksua sekä joistakin taideteoksista ja installaatioista vastasivat elämäntapaintiaanit, jotka ovat seitkytluvulla viettäneet railakasta hippielämää Venice beachilla eikä heidän vuosilukunsa ole sen jälkeen vaihtuneet mihinkään. Ennen lähtöä päätin suihkauttaa pitkästä aikaa hajuvettä ja laittaa huulikiiltoa illan kunniaksi sillä muuten olen hiihdellyt meikittömänä flipflopeissa menemään.
Kävin muuten myös lauantaiaamuna mani/pedikyyrissä salongissa sillä täällä se on niin halpaa lystiä. Kaksi kiinalaista naista siihen tarvittiin, että kynnet ja varpaat saatiin edustuskuntoon. Iänikuisen vanhat lakat otettiin pois varpaankynsistä, kovettumat rassattiin, kynsinauhat siloteltiin ja hierova tuoli rullasi menemään samalla kun lakat kuivuivat varpaissa ja kynissä.
Pienet palvelukset itselleen tulivat tarpeeseen, sillä olen huomannut välillä olevani vähän ryytynyt kuluvan kesän nopeista muutoksista sekä haasteista ja saavutuksista, joista en ole kerennyt edes pysähtymään nauttimaan kunnolla. Nyt uuteen viikkoon on hieman kevyempi lähteä uusilla kynsillä ja kalsareilla. Itseasiassa tällä viikolla on tulossa vielä materiaalia hankinnastani, jonka perustelin itselleni erittäin hyväksi ja tarpeelliseksi heikkona hetkenäni Bloomingdalesilla. Vinkkinä, että sillä voisi osallistua Lilyn Instagram haasteeseen.
Muistakaa tehdä itsellenne välillä naisen palvelus :)
-Sara