Toinen kotini Bali
Istun tällä hetkellä junassa Helsingistä kotiin. Tämä päivä on ollut rankka, mutta juuri näitä päiviä tarvitaan, jotta elämässä on potkua. Koska olen erittäin väsynyt ja vailla tekemistä aloin selata Balin vaihtoajan kuvia läpi. Olen kertonut, että eksyn selailemaan matkakuvia sadepäivinä, pakkaspäivinä tai päivinä jolloin ajatus tarvii jotain lämpöistä ja pehmoista.
Minun Balilla naiset ovat värikkäitä ja kauniita. Tämä on itseasiassa lempikuvani Balilta.
Jokainen joka on ollut vaihdossa tai asunut ulkomailla tietää, että kokemus on täysin uniikki eikä sitä voi sanoin kuvailla, mitä kaikkea matkan varrella näkee, kokee ja oppii. Joskus kantapäänkin kautta. Tällainen on minun Balini.
Minun balini on yhteisöllinen. Kuva on siivoojamme tyttären hampaidenviilausseremoniasta ja meidät toivotettiin tervetulleeksi osaksi sukua.
Minun Balini on kaunis paratiisi. Kutan aluetta ei lasketa mukaan.
Minun Balilla ei ole liikennesääntöjä. Rahalla saa ja skootterilla pääsee.
Minun balilla skootterit ovat viritettyjä, moottoritiellä mennään kahdeksaakymppiä kakspäällä ja kypärät ovat styroksia.
Minun Balilla bensiiniä saa pullosta ja joustamattomia hyödykkeitä ei veroteta ankarasti. Toisin sanoen halpaa kuin saippua.
Minun balilla tuntemattomista ihmisistä tuli sydänystäviä aina tähän päivään asti.
Minun Balilla jopa Ronald McDonald surffaa.
Minun Balilla välillä mikään ei toiminut. Silloin manattiin aina, että this is Bali ja väänneltiin naamaa nurinkurin.
Minun Balilla kaukoparisuhde vahvisti.
Minun Balilla vesi on turkoosin väristä. Paitsi silloin kun yksi surffareistamme sai vedestä pahan ihottuman. Ilmeni, että valtio oli unohtanut kertoa lentokentältä päässeen vahingossa jätevettä rannikon vesiin.
Minun Bali on hengellinen. Balin aika oli hengellinen niin ilmapiiriltään kuin kokemuksenakin. Arki pyöri rituaalien ja uhrilahjojen ympärillä. Niihin oli hauskaa hetkeksi hurahtaa mukaan.
En ole vielä halunnut palata takaisin, koska palatessani haluan nähdä muutoksen ja muuttumattomuuden. Voin muistella kuinka tuo kauppa oli silloin tuossa ja huomata kuinka Poppies 2.n betoniviidakossa sama mummo virkkaa hattuja kuta beachille menijöille. Vaihdostani tulee pian kolme vuotta. Mieleni tekisi jo takaisin.
Sellainen oli minun Bali. Ja jottei ajastani balilla saa liian ruusuista kuvaa niin minun Baliini kuului myös viidakkohämähäkkejä, köyhyyttä, austraalialaisten öykkäreiden sekoilua, hostelleja yökerhojen naapurissa ja pelkkiä kylmiä suihkuja. Silti sitä aikaa niin kaiholla muistaen.
-Sara