Trend flashback

Ala-asteella kaikilla (muutamalla) kaverilla oli pilottitakit, joiden oranssista kääntövuoresta olin erityisen kateellinen. En ymmärtänyt miksen voinut silloin saada pilottitakkia? Näin myöhemmin tietyt asiat avautuvat hieman eri tavalla ja ymmärrän kyllä miksei vanhempani ostaneet minulle pilottitakkia. Silloin pilotti oli in kovisten keskuudessa ja kaikille tuttu, mutta ihan muualta kuin vuoden -96 syys/talvi mallistoista. 

Pilotti-Seppälä/ t-paita-COS/ farkut-Gina Tricot/ kengät-H&M/

En myöskään koskaan saanut lökähousuja. MicMacilla oli yläasteaikoina ihan täydellinen malli, jossa haarukset roikkuivat polven korkuudella ja perstaskussa komeili MicMacin valkopunainen logo. Ensimmäisen tuntuman sain lökäreihin Siilijärven pesisleirin diskoiltana kun sain lainata joukkuekaverini lökäreitä hetkeksi. Kaverini päätti kuitenkin laittaa lökärit itse diskoon. Karvas pettymys sekin.

Nyt kun olen tullut siihen ikään, että jälkkärin voi syödä ennen pääruokaa ja ärsyttävin juttu minkä tällä hetkellä keksin on uuden verokortin tilaaminen niin miksen voisi omistaa pilottia ja lökäreitä. Tai eihän nämä enää mitkään lökärit ole vaan nykyäänhän nämä ovat boyfriend-jeansit.

Hieman siistimmät versiot entisaikojen pilotista ja lökäreistä löysivät yllättäen toisensa kun lähdin sunnuntaiaamuna Ekbergin brunssille. Vaikka edellisen illan Gaijinin maistelumenu ja viinisuositukset painoivat vielä hieman, niin brunssi oli silti ihana aloitus vapaapäivälle.

-Sara