Avautuminen: Muistojen kohtaaminen

Kun erosta on kulunut aikaa, mitä omituisimmat asiat alkavat muistuttaa minua Rakkaastani.

Kun kaupassa näen Rakkaani ostamia ylikalliita ekologisia puuhammasharjoja, joiden harjakset on hinnan perusteella tehty todennäköisesti uhanalaisen orangin kainalokarvoista. 
Kun tuttava sanoo tietyn sanan tai lauseen, mikä oli minun ja Rakkaani sisäpiirivitsi.
Tai kun mitä ikinä tahansa tapahtuukin, minun mieleni osaa rakentaa aasinsillan minun Rakkaaseen jollain tavalla.

Maailma muistutti minua Rakkaasta joka ikinen päivä. Olisin voinut kulkea eteenpäin peittäen silmät ja korvat niin kuin Birdboxissa konsanaan, mutta muistot Rakkaastani olisi kuitenkin hiipinyt hiljalleen sisään. Koska mieltä ei voi hiljentää. Ei alkoholilla, ei huumeilla eikä silmiä peittävällä liinalla.

Ehkä minun ei pidä peitellä muistoja. Miksi pitäisi? Minulla oli kaunis historia Rakkaani kanssa, eikä sen kieltäminen muuta mitään.
Joten minä otin hyllyltä puuhammasharjan, muistelin Rakastani pesemässä hampaitaan sillä hammastahna leviten suun ympärille, ja laitoin harjan takaisin.
Kerroin tuttavalleni minun ja Rakkaani sisäpiirivitsin, ja mistä se syntyi. Nauroimme tuttavan kanssa.

Ja mitä ikinä tapahtuikin, kohtasin muiston, koin sen ja jatkoin eteenpäin.

-E