Joulua Kohti

Hei,

Kulunut vuosi alkaa olla lopuillaan. Mulla alkoi joululoma ja se tarkoittaa että pitäisi olla tekemättä mitään. Kummasti vaan erilaisia projekteja alkaa ilmaantua. Toisaalta on vaan just sellainen olo, että tekis mieli mennä porukoille nukkumaan ja syömään riisipuuroa. Ja vaan olla.

Jonkin aikaa sitten puhuin valinnoista liittyen ammatinvalintaan ja opintoihin. Täytyy sanoa että jonkinlainen päätös tuli lopunviimein tehtyä. Tuntuu ettei tilanteessa oikeastaan ollut oikeaa tai väärää valintaa, huonoista vaihtoehdoista oli vain valittava vähiten huonoin. Olisinko siis ollut onnellisempi valitessani ulkomaisen yliopiston tai jäänyt toiselle välivuodelle nykyisten opintojeni sijaan? En varmaan, tai ehken koskaan saa edes tietää.

Mut mä uskon et elämä on täynnä mahdollisuuksia. Ellen nyt valinnut ”oikein”, on sitä onneksi tulevaisuudessa mahdollista muuttaa. Psykologia on mun mielessä edelleen paljon, mutta ennen kaikkea mä oon kiitollinen siitä arjesta minkä ympärillä mun elämä nyt pyörii. Tuntuu et se on edes hieman, jollakin tasolla tasaista.

Työt, koulu, kuntosali ja uni. Koulu on mukavaa ja siellä saa olla luova. Rakastan graafista suunnittelua, viestintää ja kirjoittamista, jota tuolla koulussa todellakin saa tehdä. Ja ehkä viimeisenä ihmisenä maailmassa olisin uskonut, että mua alkaa kiinnostaa taloustiede. Vaikka se on osittain kuivaa ja puuduttavaa, siitä on valtava oppi esimerkiksi oman talouden pyörittämiseen ja tulevaisuuden kannalta. Koulu on realistisen suoraa ja konkreettista verrattuna esimerkiksi psykologiaan. Oon välillä saanut kritiikkiä liian hypoteettisista lauseista tai konkretian puuttumisesta – veikkaan sen johtuvan taustasta psykologiaopinnoista. Ehkä mun pitääkin hieman suoristua.

Ennen kaikkea, kiitos koulusta.

Lisäksi asia, mistä oon äärettömän kiitollinen on terapia. Oon päässyt avun piiriin ja se oikeasti helpottaa. Mua pelotti uuteen kaupunkiin muuttaminen ja turvattomuus, terapia on tuonut mulle niin paljon turvallisuutta. Heti ensimmäisillä kerroilla tuntui, että olisin tullut kotiin. Lisäksi tapaamisista oon saanut äärettömän paljon apua arkisiin tilanteisiin, itsensä rauhoittamiseen ja stressinhallintaan. Tässä ärsyketulvassa kaupungin sykkeessä jossa elän, välillä kaipaan kauas pois. Maalle tai meren rantaan. Sellaisiin paikkoihin, joissa välivuoteni aikana vierailin. Aasiaan.

Tai ihan vaan kotiin lepäämään. Äidin ja sisarusten luo.

Tulethan rauhallinen joulu.

Runon on kirjoittanut rakas naapurini Samara Alkafagi.

– S