Vahva nainen: Valinta olla yksin?
Sain raahattua ystävän juomaan kanssani lasin viiniä. Lukisin mieluusti edellisen lauseen näin: joimme liikaa bisseä kalliossa. Tämä on myös totuudenmukaisempi versio illan tapahtumista. Yksinäisyyden puuskissa kuulostin varmasti oudolta saadessani pelottavia puheripuleita, hämmentävän hiljaisia taukoja ja nolonsekaisia syvällisiä avautumisia. Mutta illan mittaan mieltäni jäi kaivertamaan aihe: vahvat naiset ja yksinolemisen valinta.
Jos käyn mielikuvaseikkailua läpi arjesta miehen kanssa. Mietin seuraavia kysymyksiä: miltä asunto näyttää, mitä teemme ja mistä arkemme koostuu? Pystyn erittäin seikkaperäisesti miettimään kauniin asunnon Helsingin kattojen yllä, näkemään ystäviä istumassa iltaa ja jopa verhojeni värin. Mutta en näe miestä jakamassa arkea kanssani. Näen kyllä itseni käyvän töissä, tekevän ruokaa ja käyvän harrastuksissa, mutta en näe miestä. Saati itseni tekevän arkiaskareita tämän miehen kanssa. Jäin miettimään, että missä piilee minun ongelma? Olenko liian itsenäinen ja vahva nainen? Pidänkö itseäni uhkana miehelle, koska olen liian itsenäinen? Mitä jos olen siksi päättänyt sulkea miehet ulkopuolelle elämästäni? Olisi helpompaa tuudittautua vastaukseen: on oma valinta olla yksin. Haluaisin nyt myös teidän kokeilevan samaa harjoitetta. Miettikää näitä kysymyksiä ja kertokaa te mitä näette?
Olen opiskellut alaa mitä halusin ja päädyin tekemään työtä minkä halusin. Teen kahta työtä, mitä molempia halusin. Tein paljon vaivaa näiden eteen ja ahkeroin lujasti päämäärien eteen, koska halusin näitä. Olenko painottanut sanaa halusin tarpeeksi paljon? Hyvä. Jos siis todella paljon haluaisin jakaa arkeni miehen kanssa, niin enkö olisi jo parisuhteessa? Eli haluanko vain haluta parisuhdetta? Vai enkö halua sitä tarpeeksi paljon? Tuleeko sitä kahletta nilkkaan edes haluta vai käveleekö se eteen vahingossa? Sillain ”Hups. Kuoppa, putosin ja siellä ollaan!”
Minut on kasvatettu olemaan vahva nainen. Maalla ei ollut miestentöitä ja naistentöitä, oli vain töitä. Meillä ei ollut valinnanvaraa olla avuton. Saimme kuulla olevamme sellaisia naisia, jotka pärjää siinä missä mieskin. Olen vuosien varrella herännyt huomaamaan, miten vaikeaa se on useiden miesten käsitellä. Mikä mielestäni on sinänsä outoa. En voi olla ihmettelemättä sitä tosiasiaa, että miten usein törmään väittämään ”vahva nainen on hankala nainen”. Olen itse monesti myös sortunut sanomaan olevani liian vahva nainen useimmalle miehelle. Sillä vahvuutta on tuntea, mitä sydämessä on. On myös vahvuutta sanoa se ääneen. Vahvuutta on uskaltaa seistä mieliteidensä takana, mutta olla jyräämättä ketään niiden alle. Vahvuutta on käsitellä omat tunteet, ilman että sinkoilee niiden vieminä. Useimmin muiden ihmisten silmille. Ei niin. Vahvuutta on olla välillä hauras, sillä ei ole vahvuutta kestää yksin kaikkea. Vaan vahvuutta on uskaltaa pyytää apua. Vahvuutta on myös auttaa muita ja olla tasa-arvoinen kaikkia kohtaan. Vahvuutta ei ole agressiivisesti pönkittää omaa egoaan. Vaan vahvuutta on välillä olla hiljaa, vaikka tietäisi olevansa oikeassa. Vahva ihminen uskaltaa olla herkkä ja avoin, vaikka olisi saanut kuinka syviä haavoja. Sillä vahva ihminen tietää, että sieltä pohjalta nousee aina pystyyn. Miten tämä voisi siis olla uhka miehelle?
Näihin mietteisiin on hyvä antaa oma vastaukseni kysymykseen. Koska yritän vastaanottaa haasteet positiivisin mielin. Ja rehellisyydestä itseäni kohtaan, oli minun vastattava kysymykseeni:
Tämä sinkkunainen on yksin ja yksinäinen, mutta se tulee muuttumaan.
Rakkauden kesä 2014 alkaa nyt!
Kuka on mukana?