Deittiviha

Kyllästyin surkutteluun ja valumaan kotona lököhousuissa. Sillä ei yksikään prinssi minua parvekkeen kautta kiipeä hurmaamaan. 
Tai ainakin se hyppäisi alas parvekkeelta tämän takkukasan nähtyään.

Heippa kaikille, olen täällä taas. Pidin pitkän tauon nuokkumalla kahvikupin äärellä ja täyttelemällä yt-neuvottelun jälkeisen murehtimisajan-kaavakkeita. 
Eli käynnissä on ollut operaatio: elämä takaisin raiteilleen. Ja voi pojat, onko minulla kirjoitettavaa!

Ensimmäisenä ja päällimmäisenä minulla on mielessä seksi. Tai sen puute. Nimittäin olen aktivoitunut käyttämään muitakin keinoja deittailuun, kuin vain kadulla käveleminen laput silmillä. Olen ollut jo vuosia nettivastainen-deittailija, rakkaatystävät parittakaa minut jollekin vastainen-deittailija ja deittitapahtumien vastainen deittailija. Eli olen ollut hyvinkin passiivinen kumppanin etsijä. Syntini on liiallinen haaveilu maagisesta kohtaamisesta sen prinssin kanssa. Mutta nyt olen käyttänyt melkein kaikkia oljenkorsia. Tein deittiprofiilin, minkä deletoin tosin tunnin jälkeen aktivoinnista. Kokeilin Tinderiä, minkä myös olen on-off poistanut ja kytkenyt aina välillä päälle ”kokeilumielessä”. Ja myös hieman selasin erinäisiä sinkuille tarkoitettuja nettisivuja, ihan vain tutkiakseni miten muilla menee. Kävin myös ystäväni kanssa kulttuurista kiinnostuneille sinkuille järjestetyssä deittitapahtumassa. Kaikkia näitä kokemuksia on yhdistänyt hämmennys siitä, että miten vihaisia ja töykeitä ihmiset ovat olleet. Varsinkin netissä. Ei sentään kasvotusten, eheii! Sehän tarkoittaisi ventovieraalle oikeasti puhumista. 

Olen saanut tuta tämäntyylisia kommentteja: ”kolmekymppinen kurppa-nainen” , ”vanha ämmä, mene deittipalstalle iskemään kuuskymppisiä” ja  ”tämä on keski-ikäisten miesten ja nuorten naisten temmellyskenttä, miksi sä olet täällä.” 

Okei. Kaikki eivät olleet näin pahoja. Mukaan mahtui myös seksinvonkausta ja ihan oikeita lounastreffit-ehdotuksia. Mutta jestas sentään! Tämä kurppa on vasta  kolmenkymmenen puolivälissä! Onko aika ajanut jo minun ohitseni? What?

Silmääni pisti se asia, että ihan sama missä deittiseuran etsiminen tapahtui, mukana oli paljon vihaisia ihmisiä. Johtuiko se sitten epätoivosta, liiallisista vastoinkäymisistä elämässä vai mistä?

Tinderissä yllättävän monella oli vastaavanlainen teksti:  ”swiippaa minut ohi jos olet jotain näistä: (luettelo vihaista tekstiä) ja lisäyksenä ”sillä minua vituttaa ihmiset jotka….”  Ja luettuani keskustelufoorumeilta palautetta/analysointia kulttuurista kiinnostuneille sinkuille tapahtumasta, olin aivan pöyristynyt. Naisia haukuttiin olan takaa ja todella rumin termein. Tapahtumassa oli kourallinen miehiä ja noin tuhat naista. Ilmeisesti ihmiset eivät kohdanneet toisiaan ja naiset olivat enemmän kiinnostunut taiteesta, kuin ottamaan kontaktia miehiin. Itse en kokenut tapahtumaa ihan näin, vaikka emme ystäväni kanssa ”saalista” saaneetkaan. 

Kriteerejä saa olla, mielipiteen saa ilmaista, mutta pitääkö olla niin agressiivinen. Elämmekö näin raadollisessa maailmassa?
 

Kysynkin, ovatko muut törmänneet vastaavaan ilmiöön? Missä ja miten? 

 

 

(ps: minulla on lukihäiriö, eli tekstissä saattaa olla kirjoitusvirheitä)