lehmiä ja latoja, stadilaissinkun mietintöjä maalla.

Lähdin noin viikko sitten spontaanisti maalle, koska epäonnistuin pääsykokeissa aivan totaalisesti. Olen odottanut pääseväni näihin pääsykokeisiin jo vuosia. Nyt kun hetki koitti, mokasin ne totaalisesti. Istuin siellä aamulla piirtämässä ja mietin ”mitä helv*ttiä mä teen täällä”. Paikka ei tuntunut yhtään omalta. Tästä syystä pieni radiohiljaisuus täälläkin. Tarvitsin lomaa elämästäni Helsingissä. Ja eniten olen täällä miettinyt ajatusta, jonka itse kuulen muiden sanomana (minulle) usein:  

”koska olet sinkku, voit mennä kuten itse haluat. On se helppoa elämää… 
Et ole tilivelvollinen kenellekään ja voit muuttaa vaikka asuinkuntaasi ihan mielesi mukaan” 
 

Vapaus tuossa ajatuksessa on kyllä totta, mutta helppoa sinkun elämä ei ole. Hoidat itse ja aivan yksin kaiken. Kuten esimerkiksi liittyen talouteen ja päätöksien tekemiseen. Tai huoliin, murheisiin ja onnellisiin hetkiin. Ei ole ketään kuka tukisi ja turvaverkot ovat kaukana. ”Pitäisikö muuttaa takaisin Tampereelle” -ajatus on pyörinyt mielessä jo vuoden. Ehkä tämä on minulta myös jonkinlaista turhautumista. Kun omat suunnitelmat kariutuvat ja huomaa eläneensä ohi osaltaan myös monien haaveiden. Joskus ehkä pitääkin hylätä ne vanhat haaveet, mitkä ei tunnu enää hyvältä. Vaan ne tuntuvat raskaalta työnteolta ja pakotteelta. Silloin on hyvä laittaa ne hetkeksi sivuun, jotta saisi tilaa uusille haaveille ja päämäärille. Tästä syystä Lumikki-Sinkku lähti viikoksi maalle. Ja viettääkin suurimman osan kesästä reissussa ympäri Suomea. Päivittelen tänne pitkin kesää kyllä ajatuksia, kuulumisia ja kuvia. Joten pysykää toki ”kanavalla”.