nougat-patukka prinsessan patjan alla

Mun piti aloittaa kunto-ohjelma ennen kesää. Oikeastaan jo viime kesän jälkeen. Voin ihan rehellisesti ja avoimesti sanoa, etten ole juurikaan evää liikauttanut prosessin suhteen. Jo pelkästään liikuntaseteleiden näkeminen eteisen pöydällä saa mut hakemaan tuplasuklaanougat-jäätelöä lähisiwasta. Itseasiassa tätä kirjoittaessa dippaan näkkileipää juustodippiin. 

Mulla ajatus timmimmästä kropasta lähti jo aikaisemmasta kirjoituksesta kuumikset klik here . Koska jos mä ihan oikeasta haluaisin tuon edellisen kirjoitukseni mukaisen ylemmän tason miehen, niin varmaan pitäisi tehdä itsellenikin jotain? Jotenkin toivon silti edelleen, varsinkin väkisin raahautuessani sateella lenkkipolulle, että se prinssi ja prinsessa-satu olisi mennyt näin:  

Satu kertoo prinssistä, joka haluaisi löytää prinsessan kumppanikseen, mutta ei löydä sopivaa. Eräänä räntäloskasateisena ärsyttävänä yönä nuori nainen ilmestyy prinssin linnan ovelle pyytäen suojaa räntäloskasateelta. Hän väittää olevansa prinsessa (daaa, tottakai). Kuningatar, prinssin äiti  (ihan kaamea biatch btw) testaa puhuuko tyttönen totta piilottamalla herneen nougatpatukan hänen vuoteeseensa, neljänkymmenen päällekkäin ladotun patjan alle, joiden välissä oli untuvahöyheniä. Aamulla tyttönen (suklaanougatit suupielillä) valittaa ettei nukkunut yhtään yön aikana, koska jokin kova samettisen pehmeä nougat pisteli koetteli hänen ihoaan sokeriaddioktiotaan. Se todisti hänet todelliseksi prinsessaksi.

Eli mitä opimme  tanskalaisen Hans Christian Andersenin  sadusta Todellinen prinsessa? 
– valitse aina ennemmin se suklaapatukka. 

Makoisaa viikonloppua rakkaat lukijat!