Sinkkunaisen ragecase 3185 – Älä suututa bloggaajaa!

Uskoisin jokaisen bloggaajan joka kirjoittaa sinkkuudesta, suhteista ja seksistä, tietävän mistä puhun. Näppäinragesta! Se tunne, kun janoat kostoa päästä näppäimien äärelle. Se tunne, että pääset kirjoittamaan siitä ei-niin-herrasmiehestä jotain julmaa. 

Ajattelin kuitenkin olla niinkin hienovarainen, että en puhu nimillä. Tai millään tunnistettavalla termillä. 
Enkä pura kiukkua tai janoa kostoa. Se olisi hyvinkin nautinnollista, mutta en tee niin.
Mutta tiedätte varmasti, mistä puhun? 😉

Sanotaan vaikka näin, että puhun Nimettömästä-miehestä. Ei kenenkään tuttu. 
Eli Sinkkunaisen ragecase 3185: Älä suututa bloggaajaa! 

Varatut miehet. 

Hyvin moni on varmasti joskus ihastunut varattuun mieheen/naiseen?  Sitä on semi-ok asian suhteen ja riippuu päivästä, onko likainen tunne siitä vai ei.

Likainen tunne siitä, että jos jotain tapahtuisi, olisit se toinen nainen/mies. Sitä vähän kuin antaa sen ihastuksen vyöryä yli ja keksii jotain muuta tekemistä. Kyllä se menee ohi, eikä asialle tarvitse tehdä mitään. Asia ei minulle ole ajankohtainen. Mutta tavallaan kuitenkin on. Olen varatun miehen liehityksen kohteena. Mutta miksi minulla on asiasta rage? Miksi pitäisi olla tänään näppäinragen partaalla ja janoamassa kostoa? 

Ihan ensinnäkin, koska olen Biatch. Mitä tulee moraalittomiin, omaa napaa tuijottaviin ja naisia itsestäänselvyyksinä pitäviin miehiin. Ja jos luettelen muutaman termin, niin kuinka moni nainen siellä nyökyttelee päätä? Jos luettelen ominaisuuksia, kuten  ”itsekeskeinen renttu” ja ”silitä mun päätä sinä toinen rakastaja, koska minulla on niin hankalaa”. Nyökytätkö päätä, että joo tiedän miestyypin? Tässä sinkkunaisen ragecase 3185, puhun vielä kaiken lisäksi miespuolisesta ”ystävästäni.” Hänellä timanttikengät puristaa. Silitetään nyt kaikki yhdessä hänen päätä, koska renttu. Silloin on vaikeaa. ”Renttu” tuntuu olevan on sana, joka oikeuttaa olemaan moraaliton. Renttumiehen charmia, sanoo Nimetön-mies.

Olin hölmöyksissäni mennyt kysymään: 
– Miksi näet niin suuren vaivan sen asian eteen, että minä ihastuisin sinuun?

Renttumiehen charmia, ilman motiivia. Ilman mitään aikomusta. Tai mitään sen suurempaa pointtia. Mutta mitä renttumies ei tiedä, on se, että hän on pikaruokaa. Hän ei ole miesluokan valio, vaan roskaruokaa. Jotain mitä tekee mieli kokeilla välillä, mutta aiheuttaa lopulta närästystä. Kunnes sitä oppii välttämään. 

Järki ohjaa tunnetta, jos vain tahtoo. Aikuinen ihminen osaa ohjata tunteitaan, eikä olla niiden vietävänä. Se ettei vain pelaa mielikuvituksen varassa, vaan kuuntelee hiljaa itsekseen ”järjen ääntä”. Rakkauden nimissä ei voi toimia miten vain haluaa. Ainakaan minä en voi. Liika järkeistäminen ei tietenkään ole mukavaa. Mutta ehkä niin kauan, kuin minä itse en ole ollut valmis suhteeseen, olen ollut renttujen vietävänä. Mutta koska minä en janoa kostoa, vaan kierrän sen kirjoittamalla näppäinragesta. Ja siitä miten sinkkubloggaajana, on minulle tänään oikeutus olla moraaliton. Vähän kuin että:

Sitä saa, mitä tilaa. 

 

Hyvää rentutonta loppukesää kaikille!