Tyylimuutoksia? Sis.Haasteen
”Nää housut ei mahdu ja toi paita on ruma. Mistä toi makkara mahaan tuli?” Onko tuttua? Mulle on. Olen myös joskus kuullut seuraavaa: ”naisen tulee uudistaa itsensä jokaisella vuosikymmenellä.” Onko siinä perää? Mietinkin, että voisin haastaa Lilyn muotibloggaajia avaamaan heidän fiiliksiään asiasta? Ovat enemmän ammattilaisia 🙂
Mulla kaikki alkoi tästä kuvasta. Tuossa olen minä kymmenen vuotta sitten. Okei, kuvaa on valotettu ja muutenkin käynyt photoshopin alla. Mutta kuvasta huokuu se voima ja varmuus, mitä minulla silloin oli itseäni kohtaan. Teini-iän uhoa ehkä ilmassa, mutta olin varma siitä kuka minä olen ja minne minä haluan. Tämä kuva paljolti edustaa sitä kaksikymppistä naista, joka minä olin.
Aina kesän tullessa aiheutan itselleni reisikriisin ja ”en koskaan rusketu” -kriisin. Tänä kesänä ensimmäistä kertaa totesin itselleni: Miksi ihmeessä vertaisin itseäni siihen, mitä olin silloin joskus? Asiaa ajateltua huomasin, että muutos on tullut vuosien varrella ihan itsestään. Summasin sitä vähän yhteen:
- Miten päänsisäiset jutut vaikuttaa tyyliin?
- Entä ne ulkoiset seikat? Kuinka paljon sosiaalinen media vaikuttaa?
- Hyvä olo ja liikunta?
Niin millä tavalla näistä tulee paineita ja mitä ne paineet ovat?
Kuinka ne ongelmat voisi selättää?
1. Itsensä hyväksyminen. Tässä minulla oli töitä nuorempana. En antanut minun itseni näkyä ulospäin, koska kuvittelin kiltteyden olevan huono juttu. (I know, right?) Nykyään annan ilon, syvällisten pohdintojen ja turhamaisten juttujen vyöryä suustani. Annan sen myös näkyä tyylissä.
– Tiedonjano. Luen kaikkea niin tiedelehdestä politiikkaan kuin meikkivinkkeihinkin. Tänä päivänä toteutan sitä myös tyyliasioihin. Ennen kätkin kaiken kovan kuoren ja suuren meikkimäärän alle. Minulle ensimmäisen ei-mustan mekon ostaminen oli iso asia. Se oli ensimmäinen askel siihen suuntaan, mihin halusin päätyä.
2. Fiilis, ajattomuus ja helppous. Pidän klassisista ja yksinkertaisista vaatteista, joita voi asustaa koruilla. Ihannoin ranskalaisia naisia ja heidän tyylitajuaan.
– High fashion ja katumuoti. Seuraan muotia ja minua kiinnostaa se ilmiönä. Olen alalla, missä täytyy tietää ajankohtaisista jutuista, olla perillä maailmasta. Joten se tulee ihan luonnostaan. Pukeudun silti ihan mihin haluan. Riippuen päivästä.
– Boheemi grunge ja lisää mustaa. Välillä noitakin päiviä toki on ja hyvä niin. Mutta kaapistani löytyy myös värejä aina turkoosista puuteriroosaan. Olen valmiina kesään! Annan persoonan ja oman itseni näkyä rohkeammin.
Somen uskon vaikuttavan tähän kehonkuvaan eniten nuorilla, mutta kyllä sitä kautta voi näin kolmekymppinenkin saada itsensä kriiseilemään. Mulle se on pms-painajainen.
– Aina viikoksi kuukaudessa, multa täytyisi kieltää some kokonaan. Sillä mulle se on pms-peili. Silloin näytän itse siltä, kuin olisin dokannut vuosia putkeen ja olisin viimeisillään raskaana. Sillä hetkellä saan maksimoitua kurjuuden netissä/somessa, joka oikeuttaa mut syömään litran suklaajädeä kermavaahdolla.
3. Urheilin teininä monessa lajissa ja treenit oli melkein jokainen päivä. Nykyään olen aloittaja. Kokeilen montaa lajia aina hetken ja vaihdan seuraavaan.
– Lenkkeily on ilmaista. Käyn mekein päivittäin kävelyllä ja pyrin käymään muutaman kerran viikossa pidemmällä lenkillä. Rakastan juosta metsässä.
– Ruoka. Olen kasvissyöjä, tosin syön maitotuotteita ja munia. Rakastan hyvää ruokaa. Voisin syödä päivittäin lounaaksi juustoa, hedelmiä ja pähkinöitä. Huuhtoa ne alas lasillisella viiniä. Eli olen hivenen nautiskelija.
– Oman vartalomallin hyväksyminen on minulle ollut pitkä tie. Edelleenkään en ole sinut reisieni kanssa. Kurvikkaana naisena, hyvin harvoin näytän sirolta. Joten vaatteiden mallin valinta merkkaa paljon.
– Jos olisin soitin, olisin sello. En ole ylipainoinen, en alipainoinen, vaan ihan normaalipainoinen. Kaikkien mittareiden mukaan olen keskipituinen, keskipainoinen ja kengänkokokin on keskikokoinen.
Yhteenvetona voisin itsestäni todeta sanan hyväksyminen. Mitä nopeammin hyväksyy sen peilikuvan tuoman muutoksen, sen nopeammin pääsee siihen hyvään ja tasapainoiseen olotilaan. Ei saa muistella vanhoja vaakalukemia kymmenen vuoden takaa tai sitä teini-iän vyötärön mittaa.
Elää tässä hetkessä ja korostaa niitä hyviä puolia itsessään. Kauneus tulee sisältäpäin. Tänään lopetan ajattelemasta ”Kun se viisi kiloa lähtee, olen silloin onnellinen.” Ei niin. Jatkan edelleen kuntoprojektia ja itseni kehittämistä, mutta lopetan sen itseni ruoskimisen.
Kaikki me olemme kauniita, ihania ja erilaisia <3
Haastan kaikki miettimään tätä aihetta!