Asialliset hommat hoidetaan, mutta muuten ollaan kuin Ellun kanat

Kaikki Elina-nimiset ovat varmaan kuulleet kutsuttavan itseään Elluksi. Ja jokaiselle varmaan heitetään vitsiä Ellun kanoista tai Ellun bileistä. Muistan, etten lapsena alle kouluikäisenä pitänyt lainkaan siitä, että minua kutsuttiin Elluksi, vaan korjasin aina, että oikea nimeni on Elina. Sen sijaan perheeni kutsui tuolloin minua nimellä Eppu ja se oli ihan ok. Eppu unohtui, kun pikkuinen tyttö kasvoi aikuiseksi ja sen sijaan kouluajoista asti Ellu on vakiintunut lempinimeksi ystävieni kesken. Kun tapaan uusia ihmisiä, en tule koskaan kertoneeksi, että minua kutsutaan myös Elluksi. Jossain vaiheessa joku lyhentää nimeni Elluksi, kunhan ollaan riittävän tuttuja. Ja se juuri on lempinimissä hauskaa, kun huomaa vaikkapa työpaikalla, että nyt olen ollut näissä ympyröissä niin pitkään, että olen näille ihmisille myös Ellu. Tai sitten Lellu, kuten edellisen työpaikkani siivooja minua kutsui pyytäessään minua seurakseen kahvitauolle. Lempinimet tekevät kotoisan ja tuttavallisen olon. 

Kuvan karvakasa on venäjäntoy, jolla on nyt ikää kymmenen kuukautta ja painoa 1,95 kiloa. Otus tottelee nimeä Voitto, mutta lempinimiä sille on kertynyt pitkä lista: Vote, Vode, Votukka, Votikka, Gremlins, Keskiyön nakertaja, Roisto, Ryökäle, Kahden kilon paska, Pien, Meidän vauva. Ja kaikki vilpittömän rakkaudellisia, sillä onhan Voitosta tullut varsinainen silmäterä.

Onko sinulla lempinimeä?

kuva ElinaPK