Flunssa

Puolet tästä viikosta olen laahustanut kotona flunssassa villasukat jalassa. Nytkin vieressä on kuppi kuumaa juotavaa ja mietin, miten huomisen työpäivän kanssa käy. Tämä on juuri sitä kaikkein tylsinä flunssan laatua: kuume ei nouse, mutta tukkoinen ja puolikuntoinen olo vain jatkuu ja jatkuu ja häilyy koko ajan siinä rajalla, että onko sitä kunnolla kipeä vai ei. Yrittäjäperheen lapsena olen tottunut siihen, että töitä tehdään puolikuntoisenakin ja kun kyse on pienestä yrityksestä, sellainen ajatusmaailma voi toimiakin ja töitä on yksinkertaisesti vain pakko tehdä silloin, kun töitä on. Siksi olen omassa työelämässäni joutunut opettelemaan uuden tavan suhtautua sairastamiseen, sillä isossa työyhteisössä on suurempaa viisautta ottaa työkaverit huomioon ja jäädä kotiin sairastamaan sen sijaan, että myöntää itselleen näkymätöntä mitalia siitä, miten reippaasti tekee töitä flunssaisenakin.

Mutta on tämä tylsää! Tänäkin viikonloppuna olisin halunnut ulkoilla ja urheilla ja nauttia syyssäästä ja sen sijaan olen katsellut Downton Abbeyta monta jaksoa putkeen. Onneksi kuitenkin flunssa tuli nyt, sillä kahden viikon kuluttua juhlin syntymäpäivääni ja jospa olotila siihen mennessä ehtisi kallistua terveyden puolelle. Sitä odotellessa.