Hyasintti, glögi ja kynttilät

Takana on täysi viikko, jossa on ollut useampi kiperä mutta jaloilleen pudottava tilanne. Ja tänään sitten tiedotustilaisuus, jossa paljastettiin yt-neuvottelujen tulokset. Meidän etäkohteemme saattoi selvitä rytäkästä, mutta vielä ei voi huokaista, koska irtisanomisilmoitukset tulevat ensi viikolla. Pitkiä päiviä, tuhat rautaa tulessa ja silti kävin vielä pyöräilytunneilla eilen ja maanantaina. Onneksi olen taas saanut hyvän otteen liikunnasta, sillä huomasin jaksavani nostaa paremmin rautaa (hahhah!) salilla, kun olen siellä nyt säännöllisesti käynyt ja se jos mikä motivoi ja tuo ehkä virkeyttä näihin hämäriin päiviin.

Alkuviikosta luin erään blogin postauksen, jossa puhuttiin joulun ajan rauhasta ja hyasintin tuoksusta ja melkein nyyhkäisin sitä lukiessani, sillä juuri sitä minä odotan, joulun rauhallista tunnelmaa. Nämä viikot ennen joulua tuppaavat olemaan aina niin kiireisiä, kun vuoden työt täytyy saada pakettiin, että unohdan avata kalenterin luukut eikä ole oikeastaan mitään intoa joulupuuhailuihin. En ole koskaan edes ollut sellainen, että välittäisin askarteluista ja leipomuksista muutenkaan, vaan olen enemmän tunnelmoija. Ja ehkä myös sen verran ekologinen, että senkin vuoksi paperisten joulukorttien sijaan meidän joulukorttiroposet menivät Luonnonperintösäätiön ikimetsien hyväksi. Se tunnelmoija minussa ei vaan ehdi mukaan: edelleen yllätyn kauppaan mennessäni, kun siellä soivat joululaulut.

Minulle riittää ihan vain hyasintin tuoksu, kynttilänvalo ja lämmin glögi ja siksi nytkin odotan sitä edellispostauksessa kirjoittamastani Rukan loman rauhallista tunnelmaa varsinaista joulua enemmän. Jo viime talvena puhuimme mieheni kanssa, että entä jos viettäisimmekin joulun pohjoisessa ihan vain keskenämme? Mieheni on näet vielä vähemmän jouluihminen kuin minä – hyasinteista ja glögistä hänkin pitää. Tänä vuonna en sittenkään ollut siihen vielä valmis, mutta nyt joulun lähestyessä ajattelen silti varkain, että entä jos olisimmekin ajaneet hiljaisiin Pohjois-Suomen maisemiin suoraan sen jälkeen, kun leimaan itseni aatonaattona ulos työpaikalta?

Nämä taitavat olla niitä latteita jouluja lapsuusjoulujen ja omien lasten lapsuusjoulujen välissä. Ehkä lasten kanssa heittäytyy jouluun erilailla ja antaa hulinan viedä mukanaan. Tai sitten meistä tulee sellainen perhe, joka pakkaa jouluksi auton ja suuntaa kelohonkamökkiin pohjoiseen ja nauttii yhdessäolosta ilman joulusiivouksia ja muuta hässäkkää. Ei sekään ole lainkaan hullumpi vaihtoehto – ja kenties sopivampi tyypeille, joille riittää hyasintti, glögi ja kynttilät.