Joulu Italiassa
Lapsuuden joulut päättyivät vuosi sitten. Silloin vietimme viimeistä joulua lapsuudenkodissani ja aatto sujui tuttujen perinteiden siivittämänä. Jo silloin nostimme maljan viimeiselle joululle tuossa tuvassa, mutta malja oli huumorin värittämä, sillä olimme tehneet samoin myös edellisjouluna. Tiesimme, että se joulu saattaisi olla viimeinen, mutta varmaa se ei tietenkään ollut.
Koti tyhjennettiin marraskuussa ja tällä viikolla siellä alkaa uusi aika, kun uusi perhe asettuu taloksi. Olen hyvin onnellinen siitä, että koti löysi uudet asukkaat, koska pian siellä eletään samaa arkea, jota me elimme 1990-luvulla. Talo täyttyy taas lasten äänistä, valot loistavat kaikista ikkunoista ja aamuisin lasten koulumatka vie samaan kyläkouluun kuin minulla ja sisarillanikin aikoinaan.
Joulu on kuitenkin ollut tänä vuonna minulle haikea. En ole kuunnellut joululauluja oikeastaan yhtään ja vain kerran soitin niitä pianolla. Kun menin käymään ostoskeskuksessa joulukuun alkupuolella, suorastaan hämmästyin, kun siellä oli täysi joulu päällä. Jotenkin olen vain blokannut koko joulun mielestäni, sillä muuten tulisi ikävä tuttua tupaa, saunapolkua ja hiljaista lumista pihaa. Välillä vain täytyy pystyä päästämään irti, jotta jotain parempaa ja sopivampaa tulee tilalle.
Juuri siksi oli erittäin hyvä, että joulua edeltävänä lauantaina nousimme lentokoneeseen ja lensimme Italiaan. Kun astuimme koneesta ulos Firenzen lentokentällä, vastaan tulvahti lämmin auringonpaiste ja sellainen etelän tuoksu. Kuinka ihanalta se tuntuikaan pitkän ja pimeän syksyn jälkeen! Olimme vuokranneet talon Interhomen kautta Firenzen eteläpuolella sijaitsevasta Greve In Chiantin kylästä. Talo sijaitsi mäellä, josta avautui huikean kaunis näkymä toscanalaiselle maaseudulle. Aivan talon vieressä oli viiniviljelmät ja Italian joulukuu tuoksui aivan meidän toukokuulta. Ajatukset lensivät oitis kohti kevättä! Kun reissataan isommalla porukalla, on talon vuokraaminen tosi kätevää, sillä se tulee hinnaltaan hotellia huokeammaksi. Lisäksi on kotoista laittaa ruuat omassa keittiössä ja hengailla iltaisin olohuoneessa takkatulen lämmössä. Jos matkamme olisi osunut lämpimään vuodenaikaan, olisi voinut nauttia auringosta omalla uima-altaalla ja juoda iltaisin viiniä terassilla.
Viikon aikana kiersimme autolla Toscanan kaupunkeja ja näimme Sienan, Firenzen, ihastuttavan San Gimignanon, Luccan sekä Pisan ja kaltevan tornin, tietenkin. Mieheni oppi viikon aikana ajamaan sujuvasti italialaisilla teillä ja huikkasi tottuneesti ”Grazie!” tietulleissa. Söimme italialaista jäätelöä, joka todella on maineensa veroista, nautimme chiantia ja söimme pastaa. Jouluaattona iski haikeus, kun tiesin, miten kaunis pakkassää Suomeen sattui sopivasti juuri jouluksi, mutta se unohtui, kun kävimme patikoimassa ja ihastelemassa maisemia ja illalla menimme ravintolaan syömään pitkän kaavan kautta. Vaikka jouluaattoillassamme ei ollut mitään perinteistä, oli meillä kuitenkin tosi kiva ja iloinen ja takuulla mieleen painuva ilta. Italia on ihana maa. Ruoka ja viini on taivaallisen hyvää, italialaiset iloisia ja mutkattomia ja nähtävää Toscanassa riittää niin paljon, että haluaisin matkustaa sinne joskus vielä uudelleen. Ihastuin valtavasti!
Lauantaiyönä saavuimme Suomeen, jossa meitä odotti lumi ja pakkanen. Ja eilen iltapäivällä anopin laittama jouluateria. Sillä hetkellä lanttulaatikkoa syödessämme mieheni perheen seurassa keskitalven iltapäivän hämärtyessä ikkunan takana tuntui, että saimme sittenkin sen perinteisen joulun kaupan päälle ihanan Italiassa vietetyn viikon lisäksi.
Tämän vuoden joulu jää mieleen erityisesti. Se jää mieleen haikeana ja surumielisenä ja täysin erilaisena. Tänä vuonna joululomassa painotettiin joulun sijaan lomaa erityisen paljon ja se tuli täydelliseen saumaan juuri nyt. Ja kenties ensi jouluna vettä on virrannut riittävän paljon, jotta minäkin pääsen joulutunnelmaan jo adventtiaikaan, ja tulee tilaa uusille jouluperinteille.
Ja Italia kyllä jää mieleen, voi veljet sentään! Ajatuksissani kuljen edelleen San Gimignanon kapeilla kaduilla…
kuvat ElinaPK