Kohti keskitalvea

Jouluun on kuukausi. Siihen mennessä arkea varjostavat yt-neuvottelut ratkenneet ja tämä vuosi taputeltu töiden osalta valmiiksi. Syksyn tiukimmat paikat ovat jo nyt takanapäin (jos ei niitä yt-tuloksia lasketa) ja kaikissa harmaan sävyissä piirtyvä lumeton maisema antaa ajatusten karata jo jouluun. Olen silloin pari viikkoa lomalla. Joulu vierähtää kotiseudulla, mutta heti joulun jälkeen suuntaamme Rukalle ja sitä odotan oikeastaan enemmän kuin joulua. Kokonainen viikko pohjoisessa kelohonkamökissä on erinomainen tapa vaihtaa tämä vuosi uuteen. Odotan rentoutta, latukilometrejä, saunan lempeitä löylyjä rinteessä vietetyn päivän jälkeen, kaakaota termospullossa, pitkiä yöunia ja sitä rauhaa, kun päivän ohjelmaan kuuluu vain ulkoilua, hyvää ruokaa ja yhdessäoloa.

Pohjoisen reissuista on tullut meille tosi mielekkäitä. Jo viime kevättalven Levin reissun jälkeen mietimme, että mitä jos lähtisimme ensi talvena pohjoiseen kevättalven lisäksi myös joulun tienoilla. Ja nyt me menemme! Vaikka tänne eteläiseen Suomeen talvi ei soisi lunta senttiäkään, niin minun talveeni tulee ainakin kaksi lumista viikkoa. Toinen maaliskuun auringon alla ja toinen nyt ihan pian. Toivon, että silloin saamme annoksen tykkylunta, sopivan kipakkaa pakkasta, revontulia ja tähtikirkkaita iltoja. Keskitalven hämyistä tunnelmaa!

Pohjoinen viehättää minua suuresti. Jotenkin erityisesti nyt synkkien uutisten ristitulessa tuntuu hyvältä ajatella kaikkea luonnossa liikkumiseen liittyvää kuten retkiä, patikointia, hiihtoreissua, näkymää tunturin huipulta. Kuten eräs retkeilyä harrastava työkaverini osuvasti kerran lounastauolla sanoi, jo näistä asioista jutteleminen tuntuu tosi mukavalta.

Ja juuri mukavia asioita me kaikki tarvitsemme.