Lukuhaaste

Olen usein tullut maininneeksi siitä, että pidän lukemisesta, mutta olen tosi hidas lukemaan. Se harmitti, koska olen pitänyt lukemisesta siitä asti, kun opin lukemisen taidon. Vielä joitakin vuosia sitten saatoin viettää tunteja hyvään kirjaan uppoutuen, mutta viime vuosina tahti on hidastunut muutamaan hassuun sivuun per päivä. Kun silmien taittovirhettä alettiin korjata tänä vuonna silmälaseilla, huomasin pian, etteivät silmät enää väsykään tietokoneen ääressä vietetyn työpäivän jälkeen ja että iltaisin kirjan sivut eivät etenekään enää yhtä raskassoutuisesti kuin ennen. En siis olekaan hidas ja laiska lukija, vaan taittovika kantoi oman raskaan kortensa kekoon. Moni taistelee silmälaseja vastaan esteettisistä syistä tai pelosta, että näkö huononee entisestään, jos rupeaa käyttämään laseja. Itse olin silmälasimääräyksestä ainoastaan mielissäni: jos lukuharrastuksen sujuvuus on kakkuloista kiinni, niin tänne vaan!

Liityin Facebookissa kiertävään Lukuhaasteeseen, jossa tarkoitus on rauhoittua joka päivä kaunokirjallisuuden ääreen kolmenkymmenen sivun verran. Haaste on minusta oikein hyvä vuoden pimeimpään aikaan, kun muutenkin tekee mieli käpertyä sohvannurkkaan. Lisäksi nopeatempoisen median, tykkäilyjen ja linkkien klikkailujen rinnalla on hyvä keskittyä kunnolla ja uppoutua tarinan vietäväksi. Aloitan lukuhaasteen Itäkairan prinsessalla. Kirjan loppusuora häämöttää ja poden valtavaa Lapin kuumetta! Haluaisin vaeltamaan, hiihtämään, laskettelemaan ja ihan vain katsomaan tunturimaisemia ja hengittämään pohjoisen raikkautta. Onneksi Napapiirin pohjoispuoli kutsuu pääsiäisenä – ja sitä ennen täytyy lumoutua vaellustarinoista. Lukuhaaste toteutuu siis lähes itsestään.

kuva weheartit.com