– Minä oikein tunnen, miten talvi valuu yltäni, Ronja sanoi. – Pian olen niin kevyt, että voin lentää.

Töitä on jäljellä enää kuukauden verran. Määräaikaisena työntekijänä lomat täytyy pitää ennen toukokuun loppua ja siksi täysiä työviikkoja ei ole enää ainuttakaan, sillä ripottelin jäljellä olevat lomapäivät viikonloppuja pidentämään. Kesäkuun alussa ilmoittaudun työttömäksi ja heti sen jälkeen lennän ystäväni kanssa pitkäksi viikonlopuksi Pariisiin. Niin, lakipykälien vuoksi tiedossa on 90 päivää työttömyyttä, jotta voin syksyllä jatkaa työssä, jota olen koko kevään ajan tehnyt. Ja tätä ennen minun täytyy luonnollisesti hakea kyseistä työpaikkaa, joka laitetaan määräysten mukaisesti auki. Vaikka kaikki järki ja syksyn suunnitelmat sanovat, että kyllähän kuvio menee juurikin näin, en tietenkään uskalla hurrata ennen kuin hakuruljanssi on onnellisesti ohi ja tulos julistettu. Erästä toista työpaikkaa hain myös, mutta muuten olen tämän oljenkorren varassa. Ja ainahan asiat jotenkin järjestyvät ja juurikin sillä tavalla kuin on tarkoitettu.

Siihen luottaen hyppään tämän pian alkavan kesän kannateltavaksi suurella riemulla ja kiljun keväthuutoni kuin Ronja, jonka keväthuuto kuului kauas Matiaksenmetsään. Sillä moneen vuoteen en ole odottanut kesää niin paljon kuin nyt. Aiempina vuosina olen ollut kesät töissä ja nihkeästi pitänyt yhden viikon lomaa ja siitäkin puolet palkattomana ja hieman kadehtien katsellut vakituisten työntekijöiden pitkiä lomajaksoja toimistokäytävän kalenterissa. Tänä vuonna tuntuu pitkästä aikaa etuoikeutetulta olla määräaikainen työntekijä. Ja täysin näkökulmastahan se on kiinni, sillä yhtä hyvin voisi ajatella, että pätkätyöläinen on valmis kaikkeen ja siis myös 90 työttömyyspäivään, jos sillä vain sattuu seuraava pätkä lohkeamaan. Ja toisaalta voisi ajatella, että pätkätyöläiselle kertyy lomia niin minimimäärä, että työttömyyspätkään kannattaa suhtautua ensisijaisesti juuri lomana. Niin minä aion tehdä ja toki se on helppoa silloin, kun töitä todennäköisesti taas on talveksi.

Työkuviot piirtyivät jo viime syksynä tällaisiksi, joten päätin viitata työasioiden pienille epävarmuuksille kintaalla ja todenteolla nauttia alkavasta kesästä. Siksi olen säästänyt koko talven rahaa, jotta kesällä voin tehdä useamman matkan, kun kerrankin on aikaa. Tekisi mieli jo kertoa kaikki kesän suunnitelmat, mutta ehkä odotan vielä hetken niiden varmistumista. Pariisi ainakin!