Täytin viime viikolla kolmekymmentä vuotta. Syntymäpäiväni aattona erehdyin ajattelemaan, mitä kaikkea on mahtunut viimeisimpään kymmeneen vuoteen parikymppisestä kolmekymppiseksi ja noiden vuosien aikana on vettä virrannut niin paljon, että väistämättäkin olo muuttui hieman tuskaiseksi. Onneksi sen kummemmilta ikäkriiseiltä vältyttiin ja näin arvelin tapahtuvankin, sillä olen saanut elämässäni paljon enemmän kuin olen koskaan uskaltanut toivoa. Silloin parikymppisenä valmistauduin siihen, että elän yksin helsinkiläisessä yksiössä koko aikuiselämäni ja päätin, että jos niin todella käy, on se hyvä ottaa sellaisella asenteella vastaan, ettei onnellisuuteni ole yksinomaan olosuhteista kiinni. Elämä heitti sittemmin parin mutkan kautta kotkalaiselle saarelle lapsuuden kotiseudun naapurikylästä löytyneen miehen kanssa. Jos joku olisi tämän kertonut kymmenen vuotta sitten, en olisi uskonut.

Nyt on uusi vuosikymmen alkanut. Olen nyt hyvin tyytyväinen ja onnellinen elämääni. Olen löytänyt ne asiat, joista nautin, ne ihmiset, joiden seurassa on hyvä olla ja se lempeys, jolla voi tarkastella omia huonoja puoliaan vähän aiempaa suvaitsevammin. Toivon, että suunta on oikea ja nämä seikat hioutuvat yhä kypsyessään. Toki välillä hirvittää tulevaisuuden arvaamattomuus, jonka vuoksi nurkan takana voi odottaa ihan mitä vain, mutta täytyy taas muistaa se sama asennepotku, jonka annoin itselleni silloin parikymppisenä: onnellisuutta ja tyytyväisyyttä kyllä voi olla aina, vaikka olosuhteet eivät olisikaan juuri sitä, mitä toivoo.

Lauantai-iltana järjestin mies ja sisko apunani syntymäpäiväjuhlat 1920-luvun hengessä. Meillä oli tosi kivaa juhlia järjestäessä ja itse juhlat onnistuivat täydellisesti! Vieraat olivat pukeutuneet teeman mukaisesti ja kaikki tuntuivat nauttivan illasta. Kenties ajankohta oli kovin toimiva: kesän juhlista on jo aikaa, mutta pikkujoulukausi ei ole vielä ehtinyt alkaa. Tunnelma oli lämmin ja iloinen ja tunsin valtavaa kiitollisuutta siitä, miten monenlaisia ihmisiä ystäväpiiriini mahtuu. Sain lahjaksi juuri sitä, mitä kolmekymppinen saattaa toivoakin: taidetta, viiniä ja ison porukan hankkiman matkalahjakortin. Nyt tiedän aina, mille internet-sivustolle surffaan marraskuun pimeyden tuntuessa erityisen lannistavalta.

Tästä se siis lähtee, elämäni neljäs vuosikymmen. Olkoon se tähänastisen elämäni paras.