Kahden viikon kuluttua on ensimmäinen aamu Pariisissa. Unelmoin Pariisista jo lukioiässä ystäväni S:n kanssa ja nyt viimein täyttäessämme tänä vuonna kolmekymmentä toteutamme tämän unelman. On huikeaa ajatella, että teini-iässä sitä unelmoi ystävän kanssa jostain ja vaikka vuodet kuluvat ja elämä kuljettaa molempia tahoillaan omaan suuntaansa, niin ystävyys ja haave Pariisista säilyy.

Nyt rupeaa matkakuume nousemaan toden teolla. Olemme tehneet meille tyypilliseen tapaan karkeaa suunnitelmaa, mitä haluamme pitkän viikonlopun aikana nähdä ja alustavalta listalta löytyvät Notre Damen katedraali, Montmarte, Montparnasse, Louvre, Eiffel-torni, iltaristeily Seinellä ja piknik Luxembourgin puistossa.

Ja tunnelmointia, sitä ennen kaikkea. Matkustimme syksyllä 2013 S:n kanssa Kööpenhaminaan ja ehkä parhaiten mieleen jäi eräs ilta. Takana oli pitkä kaupungilla vietetty päivä ja satuimme erääseen kivan näköiseen ravintolaan lopen uupuneina. Söimme ja otimme lasit punaviiniä. Ravintolassa soi kiva musiikki, pelkistetyn kodikas sisustus oli viehättävä ja kynttilät sytytettiin lokakuisen alkuillan hämärtyessä ikkunan takana. Oli niin viihtyisää ja rentouttavaa, että lopulta taisimme istua ravintolassa viinilasillisten ääressä useamman tunnin.

Juuri samaa tunnelmointia odotan Pariisista, vaikka tiedän, etten osaisi olla kiertämättä museoita ja nähtävyyksiä päästessäni kaupunkilomalle. Olemme S:n kanssa toisinaan olleet liiankin tehokkaita turisteja, kun teemme etukäteen suunnitelmia mitä haluamme nähdä ja saamme päivät kulumaan hyvinkin täysinä. Kuitenkin Kööpenhaminan reissu opetti hyvin sen, mikä jää lopulta päällimmäisenä mieleen matkasta. Koska tehokkuuden lisäksi olemme molemmat myös parantumattomia fiilistelijöitä, on meidän ehkä tällä kertaa helppo muistaa pysähtyä useammin ja jämähtää katselemaan kahvilan pöydästä pariisilaista elämänmenoa.

Hei siellä ruudun toisella puolella! Kaikki matkavinkit Pariisista otetaan ilomielin vastaan!