Syntymäpäivä + 10 haavetta

Täytän tänään 29 vuotta. Elämäni kolmaskymmenes vuosi pyörähtää käyntiin. Luin sattumalta viime vuonna erään bloggaajan ajatuksen, että hän päätti 29 vuotta täyttäessään julistaa alkaneen vuoden omaksi juhlavuodekseen ja tehdä paljon kivoja asioita vuoden aikana. Minusta se kuulosti heti hyvältä idealta, jota ajattelin soveltaa omassa elämässäni. Enkä nyt tarkoita sitä, että alkaneen vuoden pitäisi olla silkkaa ilotulitusta, mutta kummasti vain edessä on muutama kiva matka ja muitakin hentoisia ääriviivoja mukavista jutuista, joita tämä 30. vuosi taitaa tuoda tullessaan. Huomaatte varmaan jo näistä riveistä, ettei ikäkriisistä ole tietoakaan, vaan nautin suunnattomasti siitä, miten paljon enemmän omasta elämästä, omasta itsestä ja mahdollisuuksista on kärryillä kuin vaikkapa viisi saati kymmenen vuotta sitten. Toivottavasti suunta pysyy samana.

Trendi haastoi unelmoimaan kymmenestä asiasta, joita tahtoisi tehdä tai kokea elämänsä aikana. Tässäpä minun listani:

1. Tasapaino ja onnellisuus. Olen ollut lähes aina perustyytyväinen ihminen, mutta kun opiskeluajan jälkeen työelämä toi arkeen rutiinia ja parempia yöunia ja parisuhdekin syveni koko ajan, olen ollut entistä tyytyväisempi. Uskon, että iso syy on myös aikuistuminen ja oman suunnan löytyminen, jonka myötä ei ole enää tarvetta verrata itseään muihin. Suuri haaveeni onkin, että pystyisin säilyttämään tämän asenteen ja tasapainon ja kohtaamaan vahvana ne karikot, joita saattaa tulevaisuudessa tulla vastaan.

2. Terveys. Haluan pysyä terveenä ja hyvässä kunnossa. Ja vielä enemmän haaveilen, että lähipiirini pysyisi terveenä ja elämä vakaana.

3. Vakituinen työpaikka. Pätkätyöläisenä tottuu pätkätöihin ja juuri nyt olen työtilanteeseeni oikein tyytyväinen, mutta toki vakituinen työpaikka toisi jatkuvuutta ja turvaa. 

4. Lapsi. Tämä toive liittyy vahvasti edelliseen. Haaveilisin lapsesta varmaan enemmän, jos olisi turvallista jäädä äitiyslomalle eikä tarvitsisi miettiä, uskaltaako olla työelämästä poissa niin kauan kuin haluaisi lapsen ollessa pieni. Oma alani on niin vaikeasti työllistävä, etten halua tuosta noin vain vetää kenkää pois oven välistä, kun sen on sinne viimein saanut ängettyä. En ole koskaan tehnyt minkäänlaisia elämän viisivuotissuunnitelmia enkä siihen hommaan edes uskaltaisi ryhtyä, vaan annan virran viedä ja luotan, että asiat kyllä etenevät sillä tavalla kuin on tarkoitettu. Lapsi on muutenkin monimutkainen toive, jota en osaa nähdä yksinomaan ruusuisena, vaan liitän siihen monia pelkojakin, mutta toisaalta en osaa nähdä tulevaisuuttakaan kokonaan lapsettomana. Ja ajatus siitä, että lapsi kasvaisi osaksi meitä ja meidän tiimiä, on aikas mukava.

5. Vaellus Lapissa. Viime kesänä teimme mieheni kanssa ensimmäistä kertaa yön yli kestäneen vaelluksen Isojärven kansallispuistossa. Viikonloppuna tuumimme ystävien kanssa, josko ensi kesänä suuntaisimme Repovedelle yöksi tai kahdeksi Kaakkurin kierrosta patikoimaan. Suuri haaveeni on kuitenkin vaellus pohjoisen jylhissä tunturimaisemissa. En ole edes varma miten realistinen haave tämä on kohdallani, mutta silti kannan sitä mukanani.

6. Lapin vuodenajat. Poden kroonista Lapin kuumetta ja siksi haluaisin nähdä Lapin kaikki vuodenajat. Olemme vuosittain suunnanneet maalis-huhtikuussa viikoksi pohjoiseen ja se tulee todennäköisesti kuulumaan aina meidän tapaamme lomailla, mutta sen lisäksi haluaisin nähdä kesäyön auringon, ruskan ja kaamoksen. Ensi kesänä olen näillä näkymin kolme kuukautta työttömänä ja silloin taidan lentää keskellä kesää erään ystäväni luo pohjoiseen. Olkoon se osa tätä alkanutta juhlavuottani.

 

7. Mökki. En haaveile omakotitalosta, mutta pienestä ruutuikkunaisesta vapaa-ajan kodista kylläkin! Työt pitävät meidät kaupungissa todennäköisesti, mutta olisi ihanaa, jos kaupunkikodin lisäksi olisi vaikkapa kuivanmaan mökki leivinuunilla ja pikkukammareilla. Lattialautoja peittäisi räsymatot, tuvassa olisi sivustavedettävä puusohva ja pirttikalusto. Pihasaunaan kulkisi talvi-iltoina tähtitaivaan valaisema polku hankien keskellä. Puutarhassa kasvaisi omenapuita ja niiden keskelle rakennettaisiin pergola, jossa pidettäisiin lämpiminä kesäiltoina illanistujaisia ystävien kesken.

8. Pariisi. Pariisissa käyminen on ollut haaveeni lukiolaistytöstä saakka. Olen käynyt vain Pariisin lentokentällä vaihtamassa lentokonetta, mutta siinä kaikki. Olemme suunnitelleet ystäväni kanssa Pariisin matkaa jo sieltä lukiovuosista asti, mutta nyt tässä eräänä iltana ranskalaisen viinin ääressä löimme päivämääriä lukkoon. Jo oli korkea aikakin.

9. Malediivit. Joskus vielä valkoista hiekkaa ja turkoosia merta.

10. Elää hyvin. Haluan olla hyvä puoliso ja hyvä ystävä. Haluan, että meillä kotona säilyy tulevaisuudessa hyvä ja välitön ilmapiiri, jossa saa olla sitä mitä on ja jossa viljellään hölmöjä puujalkavitsejä. Haluan, että elämässäni on haaveiden lista eikä tehtävälista, koska onnellisen elämän perusjuttuja on juuri se, että elämää eletään, mennään virran mukana, eikä suoriteta. Nautitaan siitä, mitä on nyt, ja jos kesäkuun alussa on vapaata ja rahatilanne hyvä, voi ostaa vaikka lentoliput Pariisiin.

 

1379330622-img_5429.jpg

kuva lainattu täältä: Joonas Jussila / www.suomenluonto.fi

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Syvällistä

Sydän maalla – Sydänmaalla

Lauantaina aamupäivällä suuntasimme ystävien kanssa Anttolaan Sydänmaan retkeilyalueelle. Retken päätarkoitus oli tietenkin geokätköily ja totesimme jälleen kerran, miten hyvä harrastus purkkien etsintä onkaan, koska emme olisi muuten Sydänmaan polkureitistöä ehkä keksineet. Noin viiden kilometrin pituisella polulla oli kahdeksan kätköä, upeita näköaloja sekä huikea Rakokallio, keskeltä haljennut vuori, joka muistutti Ronja, Ryövärintytär -sadun Helvetinkuilua. Muut loikkasivat rohkeasti kuilun yli kuin Ronja ja Birk ainakin, mutta minä pelkäsin sen verran, että kiersin rotkon kauempaa. Jos haluat lukea Rakokalliosta lisää, klikkaa Retkipaikkaan!

 

sydanmaa.jpg

Lokakuinen päivä oli kolea ja maa jäinen. Vaikka kaunein ruska on jo kaukana takanapäin ja puissa roikkui enää muutama sinnikäs ruskea lehti, oli ilma kovin kuulas ja raikas ja retki erittäin rentouttava. Olimme ottaneet Trangian mukaan ja keitimme hernekeittoa. Annoin Trangian viime jouluna miehelleni lahjaksi ja olemme käyttäneet sitä enemmän kuin tuolloin aavistinkaan. Mies on Trangiasta kovin innoissaan – ja rupeaa ilmeisesti olemaan jo sen verran vanha, että armeija-ajoissa alkaa olla nostalgisia piirteitä. Ulkoilmassa erinomaiselta maistuvan hernekeiton lisäksi ystävät olivat ottaneet mukaan kaakaota ja kahvia termospulloissa, ja kaakao lämmitti ihanasti syksyisen tuulen puhaltaessa lammelta suoraan laavun suulle. 

sydanmaa2.jpg

Sydänmaan luontopolku osoittautui suorastaan helmeksi kaikessa vaihtelevuudessaan. Polut olivat kapeita emmekä nähneet ainuttakaan muuta kulkijaa, joten jos kansallispuistojen suosio ja leveiksi kuluneet kulku-urat eivät houkuttele, niin Sydänmaalta löytyy rauhaa. Meillä oli tosi kiva päivä, joka jatkui illanvietolla ja höyryävällä paljulla. Täydellistä! Lisäksi suunnittelimme jo talveksi hiihtoretkeä kotijärven saariin piilotetuille kätköille (Nyt vain toivotaan lunta ja pakkasta!) ja isompaa vaellusta Repoveden Kaakkurin kierrokselle, joka on houkutellut jo pitkään. Ehkäpä ensi kesänä keitellään Trangialla aamupuuroa kansallispuiston jylhissä maisemissa?

kuvat ElinaPK

Suhteet Ystävät ja perhe Liikunta Mieli