Pitäydy voimahaleissa?
On eräs ihminen, jolla kaikki elämän osa-alueet eivät ole kunnossa. On poikaystäväehdokkaita, muttei sitä kunnollista ja oikeaa. On työpaikka, mutta tehtävät ja palkka eivät ole sitä mitä pitäisi olla jo tässä iässä ja tällä kokemuksella. Kulunut vuosi on ollut monenlaisia muutoksia täynnä, mutta silti on onneksi jäänyt terveys, kauneus, perhe, ystävät ja nätti koti. Työ- ja rakkauselämän kiemuroiden kohdalla koko vuoden mantraksi on siitä huolimatta muodostunut ”Ei voisi enää kurjemmin mennä!”, ”Niin mun tuuria!”, ”Lyökää lyötyä!” – ja näin jokaikisen pienimmänkin ja arkisimmankin vastoinkäymisen kohdalla.
Sitten kuunnellessani koko vuoden jatkunutta samantapaista paatoksellista puhetta erehdyin sanomaan, että nyt kannattaa tarkistaa oma asenne, koska tilanne voisi olla myös sellainen, ettei tällä ihmisellä olisi töitä ollenkaan. Ja lisäksi kannattaa luottaa siihen, että asiat kyllä järjestyvät, vaikkei niin tapahtuisikaan heti huomenna. Virhe! Virhevirhevirhe! Hetkessä sain ryöpyn niskaani ilkeiden ja pahojen sanojeni takia.
En ole koskaan ollut ihminen, joka jaksaa loputtomiin lähettää viesteissä sydämiä. Tilanteen ollessa kriittinen lohdutan ilman muuta, mutta kun on kulunut kuukausia, alan ennemmin tsempata eteenpäin ja ehdottaa toimintasuunnitelmia. Se vain on minun tapani, koska ajattelen, että menipä itsellä ihan miten vain, niin siitä huolimatta tässä maailmassa on aina ihmisiä, joilla menee huonommin ja ihmisiä, joilla menee paremmin. Ihan aina, loputtomasti on näitä molempia. Ja lisäksi ajattelen, että tosi moni asia on omasta asenteesta ja sinnikkyydestä kiinni eikä silloin oman (tai muidenkaan) elämän mollaaminen auta yhtään.
Ehkä pitäisi kuitenkin pitäytyä vain sydämissä ja voimahaleissa.
