Paholainen pukeutuu Pradaan?

Ensimmäistä kertaa kävin optikolla puolitoista vuotta sitten. Silmät tuntuivat väsyneiltä ja rasittuneilta herkästi. Tuolloin optikko sanoi, että olen siinä rajalla, että tarvitsisin silmälasit, mutta hänen mielestään niitä ei kuitenkaan vielä kannata hankkia. Annoin olla ja aika kului. Silmät tuntuivat yhä väsyneiltä ja huomasin loikkivani pitkien tekstien yli ja lukevani romaaneja hitaasti, vain pari sivua kerrallaan. Minä, joka olen koko ikäni pitänyt lukemisesta! Silloin päätin mennä optikolle uudelleen ja tällä kertaa eri firmaan, vaikka sillä tuskin on väliä. Silmissäni todettiin hajataittoa. En osaa tätä terminologiaa vielä lainkaan, mutta siis oikean silmäni arvo on +0,25 ja vasemman +1,25 ja siksi vasen silmä aiheuttaa väsymystä niin reippaasti, että minua kehotettiin hankkimaan silmälasit. 

Lomalla kävin Jyväskylässä, jossa yksi parhaimmista ystävistäni asuu. Hänen tyylitajunsa on pettämätön ja kärsivällisyytensä myös, joten pyysin hänet mukaan makutuomariksi, kun kävin samalla reissulla etsimässä itselleni kakkuloita. Mikä työ siinä olikaan! Seilasin ystäväni ja optikon kanssa pitkin silmälasihyllyjä ja viimein etsimisen tuloksena semifinaaliin selviytyivät kahdeksat kehykset, finaaliin valittiin niistä neljät ja lopullinen taisto käytiin kahden eri kehysten kanssa. Nyt nenälleni ovat asettuneet mustat Pradan kehykset. Tyyristähän silmälasien hankinta on, mutta lukeminen ja työssä jaksaminen on niin tärkeitä juttuja, että jos silmälasit helpottavat asiaa, niin maksan niistä erittäin mielelläni. Ja toki lasit ovat myös näkyvä asuste, joten siksi halusin hankkia sellaiset, jotka asetan nenälleni ilolla.

Viime viikolla sain uudet lasini ja nyt olen totutellut elämääni silmälasinkäyttäjänä. Ensisijaisesti lasien tehtävä on helpottaa lukemista ja tietokoneella työskentelyä ja lukiessani illalla Äidin lokikirjaa huomasin, etteivät rivit hypi enää samanlailla kuin ennen. Kysyin silmälasiliikkeessä kannattaako näitä ensisijaisesti lukulaseiksi tarkoitettuja laseja käyttää muutenkin vai ainoastaan kirjan tai tietokoneen ääressä, ja he vastasivat, että sen saisin itse päättää. Jotta tottuisin laseihin ja niistä tulisi rutiinia, olen käyttänyt niitä muutenkin, vaikka hieman hupsulta ne vielä tuntuvat. Kuin vappunaamari ilman irtonenää.

 

mina.jpg

kuva ElinaPK

Muoti Terveys Päivän tyyli Trendit

Vakka löysi kantensa

– Me ollaan oltu kohta vuosi naimisissa. Onko ollut kivaa? kysyin mieheltäni tässä eräänä iltana. Mies vastasi myöntävästi ja sanoi, että aivan kuin olisimme olleet naimisissa jo paljon pidempään. Onneksi hän tarkoitti sitäkin vain hyvällä, sillä niin tasapainoinen tämä avioliittomme ensimmäinen vuosi on ollut. Ja tasapainoisella en suinkaan tarkoita tylsää, vaan ennen kaikkea sitä helppoutta, kun toista osaa lukea kuin avointa kirjaa ja itse saa olla juuri sitä mitä on ja tietää sen riittävän. Toivon suuresti, että tämän me osaisimme säilyttää tulevinakin vuosina.

Viime aikoina olen miettinyt parisuhdetta ja sen hoitoa aivan erityisesti. Mitä hyvään ja toimivaan parisuhteeseen tarvitaan? Minun listaani kuuluvat luottamus ja rehellisyys. Tunteet, puhdas rakkaus. Listaani kuuluvat myös kumppanin kunnioitus: hyvä parisuhde korostaa molempien osapuolten hyviä puolia eikä murenna kummankaan itsetuntoa. Nuo hyvän suhteen ainekset ovat varmaan jokaisella erilaiset ja huomaan oman listani elävän sen mukaan mitä kauemmin elän samassa suhteessa, sillä suhde kypsyy ja syvenee, muuttaa muotoaan. Esimerkiksi me riitelimme 3-4 vuotta sitten aivan erilaisista asioista kuin nyt. Minä olin herkästi mustasukkainen, koska olin niin epävarma. Jouduin tekemään itseni kanssa kovasti töitä päästäkseni tuosta typerästä, myrkyllisestä ja täysin turhasta tunteesta eroon, koska järki tiesi, että vika oli minussa eikä suinkaan miehessäni. Nyt on ihanaa ja helpottavaa huomata, etteivät mustat sukat ole pyörineet jaloissani enää aikoihin, vaan me tulemme ja menemme yhdessä ja erikseen ilman, että kummankaan tarvitsee jännittää tai epäröidä.

Olin aika kauan yksin ja koin monenlaisia sydänsuruja. Silloin suurin haaveeni oli löytää ihminen, jonka kanssa on hyvä olla. Viis siitä, millaisessa työssä hän on, miltä hän näyttää tai mitä harrastaa – haaveilin ihmisestä, jonka kanssa viihdyn ja jonka seurassa tunnen oloni turvalliseksi, rakastetuksi ja riittäväksi. Sitten hän kirjaimellisesti käveli eteeni ja vaikka alkuhuuman perhoset ovat laantuneet vatsanpohjalla näiden viiden vuoden kuluessa, pidän yhä tukevaksi rakennettua suhdetta niin valtavassa arvossa, että muistan arvostaa sitä myös suvantoaikoina, kun on kiirettä, väsymystä ja kireyttä. 

Suhteet Rakkaus