Se tunne, kun pätkätyöt ovat paikasta X
Ihan ensiksi: pidän työstäni ja ala on juuri minulle sopiva. Tunnen osaavani, kehittyväni ja olevani hyvä juuri näissä hommissa. Mutta juuri tällä hetkellä harmittaa ihan armottomasti tämä pätkätyöläisen elo. Olen tehnyt viime vuoden toukokuusta asti töitä, kun sain työpaikan parin kuukauden työttömyysjakson jälkeen. Viime elokuussa pidin yhden viikon lomaa. Jouluna lomapäiviä oli kertynyt sen verran, että sain joulun välipäivät vapaaksi. Häämatkan lomailin palkattomana ja siltä kuulta tulot putosivat reilusti, mutta onneksi häämatka oli maksettu etukäteen.
Tänä keväänä olen ollut viiden kuukauden pätkässä vuokratyöläisenä erään ison henkilöstöfirman kautta ja siten siis työt jatkuivat vuodenvaihteessa lennosta, mutta lomapäivät rupesivat kertymään jälleen nollasta. En ole aiemmin ollut tämän firman palkkalistoilla ja olen kevään aikana luottanut ihan liian sokeasti edellisten työpaikkojen systeemeihin, joissa määräaikaiset työntekijät saavat pitää lomaa sitä mukaan, kun lomapäiviä kertyy eikä lomanmääräytymisvuoden mukaan. Näin pätkätyöläisten työkunnosta pidetään huolta, koska pätkätyöläiset elävät minimilomilla joka tapauksessa ja lomailevat viikon siellä, toisen täällä, ja pitkistä viikonlopuista ja arkipyhistä täytyy ottaa kaikki ilo irti. Sen sijaan tämän kevään työni mukaan lomat saa pitää ainoastaan lomanmääräytymisvuoden mukaan. Ensinnäkin keväällä siirsimme pohjoisen lomaa maaliskuusta huhtikuulle, koska lomanmääräytymisvuosi. Tämän seurauksena mökkivuokran ajankohtaa muutettiin ja kolme muuta mukaanlähtijää vaihtoivat lomaviikkonsa työpaikoillaan. Olimmehan luottaneet hölmöinä siihen, että minulle ehtii kertyä tarvittava määrä lomapäiviä maaliskuuhun mennessä. Nyt olin typeryyksissäni jälleen ja toistamiseen siinä uskossa, että saan lomailla yhden viikon toukokuussa työsuhteeni lopussa ja odotin sitä kovasti, sillä heti kesäkuun alussa aloitan taas lennosta uuden työsopimuksen, jolloin lomapäivät alkavat tietenkin rullata nollasta eikä kesälle tule juuri minkäänlaisia lomia tänäkään vuonna. Tänään sitten jysähti firmalta tieto, että ehei, et todellakaan voi pitää lomaa toukokuussa, koska lomanmääräytymisvuoden mukaan nämä kertyneet lomapäivät täytyisi pitää ensi vuonna ja koska työsuhde päättyy toukokuussa, maksetaan lomat rahana.
Okei, tuo menee ihan oppikirjan sääntöjen mukaan ja onneksi sentään saan ne lomat rahana, mutta entäpä työkyky ja jaksaminen? Yksi viikko toukokuussa olisi ollut minulle tärkeä juttu ennen uuden työrupeaman käynnistymistä. Nyt selvitän saanko pitää toukokuun viimeisen viikon palkattomana, kun kerran ne lomapäivät maksetaan rahana. Käytännössähän yksi palkaton viikko ei siinä tapauksessa suuresti kuukauden saldoon vaikuttaisi. Toivottavasti tämä edes onnistuisi, sillä kyllä ihminen tarvitsee elämäänsä rutkasti muutakin kuin työn, ja yhden viikon loman jäljiltä olisin taas energisempi ja innostuneempi uusiin juttuihin ja arkirutiineihin.
Jos joku suurempi voima nyt toiveeni kuulee, niin kunpa tätä pätkätyöläisen arkea ei jatkuisi enää kovin montaa vuotta. Just nyt olen tosi kyllästynyt.
Kuva pätkityistä puista: Markus Leppiniemi ja bongattu Enorssin kuvagalleriasta eli täältä.
