Kun vuosi vaihtui, tein lupauksen siitä, että muistaisin panostaa arjessani enemmän liikuntaan ja terveellisempään ruokavalioon. Istun työssäni paljon tietokoneen ääressä ja arjen kiireissä meinaa ruokailu kulkea tosi usein jotain nopeasti –teemalla ja niinpä työmatkalla tulee poikettua pikaisesti kaupassa hakemassa jotain mikrossa lämmitettävää valmisruokaa.

Koska kiireet säilyvät tänäkin vuonna ennallaan, en laittanut tavoitteita kovin korkealle. Ruokailun osalta se tarkoittaa lyhyesti enemmän kasviksia. En ole koskaan ollut mitenkään häävi saati innostunut kotikokki, joten yksi vuodenvaihde ei minusta sellaista taio nytkään. Oletettavasti valmisruuat pysyvät työpäivien eväinä jatkossakin, mutta siihen rinnalle täytyy nostaa vielä vahvemmin tuoreet kasvikset ja hedelmät. Meillä on töissä myös mahdollisuus syödä buffet-lounas, mutta se on liian raskas ruokailu keskellä päivää, mikä ainakin minun kohdallani vaikuttaa loppupäivän vireyteen. Koska teen pitkää työmatkaa, sorrun usein iltapäivästä väsyneenä suklaaseen. Nyt olen pitänyt laukussa mukanani pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä, josta saa saman tarvittavan energiapiikin. En edes pidä kuivatuista hedelmistä, joten niihin ei tule minkäänlaista himoa kuten suklaaseen, jolle sen sijaan olen hyvinkin perso.

Sitten se liikunta. Lievästi liikuntavammaisena minulla on pieniä rajoituksia liikkumisen suhteen, mutta liikuntaa se ei estä, kunhan löytää itselle sopivat liikkumisen muodot. Olen käynyt parin vuoden ajan pilateksessa ja se on tullut jäädäkseen osaksi kuntoni ylläpitoa. Pilates kehittää hyvin keskivartalon lihaksia ja siten parantaa ryhtiä ja tasapainoa. Kunhan tietää missä liikkeiden kuuluu tuntua, pystyy niitä soveltamaan helposti oman kunnon ja tasapainon mukaan. Lisäksi rauhallinen pilates on ihanan rentouttavaa ja lähden aina tunnilta voimistuneen ja virkistyneen oloisena. Tämän vuoden uusi juttu on kuntosali. Vammani vuoksi joudun käymään säännöllisesti fysioterapiassa ja nyt fysioterapeuttini räätälöi minulle oman kuntosaliohjelman. Toki liikuntakeskuksista saa apua henkilökunnaltakin itselle sopivan kuntosaliohjelman löytämiseen, mutta minulla homma toimi näin päin paremmin, koska fysioterapeutti tietää jo valmiiksi mitkä jutut ovat minulle helppoja ja mitkä taas heikkouteni. Voitte arvata, että alkuun minulla oli hieman korkea kynnys lähteä liikuntakeskukseen, jossa monet liikkujat ovat todella urheilullisia ja se näkyy heistä kilometrien päähän. Ei kuitenkaan tarvittu kuin pari käyntikertaa, kun huomasin, että jokainen keskittyy suorittamaan omaa juttuaan ja itse asiassa asiakaskuntaan kuuluu hyvin monentasoista liikkujaa. 

Ulkoilun osalta kansallispuistot, pitkospuut ja geokätköily ovat niitä juttuja, jotka houkuttelevat parhaiten lähtemään ulkoilmaan. Jos lähdemme illalla mieheni kanssa kävelylenkille, katsomme usein etukäteen määränpääksi jonkin vielä löytämättömän geokätkön ja suuntaamme sitä etsimään. Se tuo lenkkiin oitis hauskan lisän, sillä geokätköily vie niin mennessään, että ulkoilu ja liikunta tulevat mukana kuin vahingossa. 

Terveet elintavat ja kuntoilu ovat tärkeitä juttuja varsinkin sisätiloissa töitä tietokoneella tekevälle konttorirotalle. Kotisohvalle on hirmu helppo lysähtää työpäivän jälkeen ja välillä täytyy todella potkia itsensä liikkeelle, mutta silti en ole kertaakaan palannut salilta tai kävelylenkiltä sillä ajatuksella, että olisi pitänyt jäädä sittenkin kotiin. Se kertoo paljon. Alla olevaan kuvaan olen koonnut viime syksyn ja tämän talven ulkoiluhetkiä: ruskapäivä Repoveden kansallispuistosta, ratsastusta islanninhevosella lähes 20 vuoden tauon jälkeen ja geokätköilyä tammikuisella häämatkallamme Mauritiuksella. Minulle liikkuminen on kunnon kohottamisen lisäksi ensisijaisesti vastapainoa istumatyölle, nautintoa ja rentoutumista. 

kuva ElinaPK