Viime kesänä järjestimme häät ja se oli melkoinen urakka. Hääpäivä oli ihana ja onnellinen. Itse asiassa tuhat kertaa onnellisempi kuin kuvittelin, koska pelkäsin onnentunteen jäävän liian jännityksen jalkoihin. Häät vaativat ison säästösuunnitelman ja siinä pitäytymisen sekä lisäksi tuhat pientä asiaa plus henkisen valmistautumisen suurta päivää varten. Kun sitten se suuri päivä vei mukanaan, oli fiilis aivan mieletön. Vihkimisen jälkeen meitä vain nauratti ja koko loppupäivä meni kuin siivillä. Tunnelman huomaa juhlakuvistakin, joissa hymyillään paljon. Vaikka hääpäivään panostetaan usein ihan hirvittävästi ja sitä hehkutetaan elämän parhaaksi päiväksi, niin häiden jälkeisen päivän, avioliittomme ensimmäisen kokonaisen päivän tunnelma on jäänyt mieleeni vielä parempana. Kaikki jännitys oli poissa ja sen tilalla oli seesteinen onnentunne ja pikkuinen haikeus ohi hujahtaneen juhlan vuoksi, jota olimme järjestelleet ja suunnitelleet niin kauan. Ja silti päällimmäisenä huikaiseva helpotus. Kaikki meni edellispäivänä niin hyvin. Olimme kahdestaan mökillä, johon olimme saapuneet juhlapaikalta pikkutunneilla. Mihinkään ei ollut kiire. Elokuinen aurinko välkehti järven aalloilla ja me vain joimme skumppaa laiturilla ja nautimme olostamme. 

Viikon kuluttua olemme olleet huimat puoli vuotta naimisissa. Päätimme hääpäivän toki tunteella, mutta osittain myös juhlaorganisointia ajatellen, sillä tänä vuonna mies täyttää 30 ja ensi vuonna minä. Ennen häitä tällainen ajatus tuntui tosi pinnalliselta, koska avioliittohan on ykkösasia eikä suinkaan juhlat. Nyt koko häärumban läpikäyneenä päätös tuntuu vain viisaalta. Jos ja kun haluamme viettää kolmekymppisiämme, on mukavaa keskittyä myös niihin innokkuudella eikä sellaisella että piti nääkin vielä -fiiliksellä. Hääjärjestelyjen jälkeen juhlajärjestelyt eivät napanneet tippaakaan ennen kuin nyt tammikuun lopussa, jolloin rupesimme miettimään kuinka toukokuussa pyöreitä täyttävä mies haluaisi juhlapäiväänsä viettää. Jotain olisi hänen mielestään kiva järjestää, mutta helposti ja pienellä vaivalla. Pikkuhiljaa suunnitelmat ovat ruvenneet hahmottumaan ja sitä mukaan myös into nousemaan. Kaverit, näppärästi järjestettävät tarjoilut ja alkukesän vehreys, siinäpä ne ainekset taitavat olla.