Paris is about life!
Lauantaiaamuna katsoin uutisten erikoislähetystä Pariisin iskuista ja itkin. Itkin sitä, miten monet olivat lähteneet perjantai-iltana ulos viettämään iloista iltaa ystäviensä kanssa ja sitten kaikki muuttui painajaiseksi. Kuinka monelle se ilta oli ollut viimeinen ja kuinka monella oli suunnitelmia lauantaille, ensi viikolle, jouluksi. Kuinka moni viaton oli joutunut julman pelin pelinappuloiksi.
Olen seurannut tiiviisti iskuihin liittyviä uutisia ja keskustelua sosiaalisessa mediassa. Vaihdoin Facebookissa profiilikuvan Ranskan lipun väreihin ja twiittasin hashtagilla #prayforparis. Molemmat teot saivat sosiaalisessa mediassa kritiikkiä osakseen, koska ihmiset eivät vaihda profiilikuviaan silloin, kun jossain kauempana tapahtuu jotain yhtä kamalaa ja siksi profiilikuvan vaihtaminen nyt on tekopyhää. Ja rukousta tässä viimeisenä tarvitaan, kun uskonnon ääri-ilmöistä tämä kaikki kumpuaa muutenkin. Ymmärrän pointit hyvin, mutta tekopyhä-kortin lyöminen pöytään on ainoastaan surullista, sillä tässä maailmassa ei ole riittävästi empatiaa ja inhimillisyyttä ja siksi jokainen teko sitä kohti on tärkeä. Jos otamme nyt kantaa edes sen twiittauksen tai profiilikuvan verran, se on osoitus siitä, että asioilla on väliä. Siksi se on myös pieni askel kohti rauhaa ja inhimillisyyttä. Hyvin pieni askel, mutta askel kuitenkin.
Ranskalainen sarjakuvataiteilija Joann Sfar julkaisi Instagram-tilillään oitis laajalle levinneen piirustuksen, jonka hahmon puhekuplassa lukee: ”Friends from the whole word, thank you for #prayforParis, but we don’t need more religion! Our faith goes to music! Kisses! Life! Champagne and Joy! #parisisaboutlife”
Rukouksen kautta lähetin silti voimaa ja elämän voittamista kaikille niille, joiden elämä muuttui silmänräpäyksessä lohduttomaksi. Sillä jumalia tässä maailmassa taitaa uskontokunnista huolimatta olla lopulta yhtä monta kuin niitäkin, jotka uskovat, että jotain sellaista on, mitä emme pysty näkemään. Ehkä jonkun mielestä kaikki tämä on tekopyhää, mutta olen silti onnellinen siitä, että kamalat uutiset saivat minut itkemään ja tuntemaan empatiaa. Sillä tässä maailmassa riittää aina niitä, jotka ovat niin kiinni omassa arjessaan, ettei sen läpi näe mitään, ei lähelle, ei kauas, vaan väliä on ainoastaan sillä, miten asiat ovat omassa elämässä.
Ajatukseni lensivät myös kesäkuun iltoihin. Matkustin vajaa puoli vuotta sitten Pariisiin ystäväni kanssa. Kesäillat olivat lämpimiä, ostimme täytetyt patongit ja roseeta ja istuimme Seinen rannalla onnellisina siitä, että täällä me viimein olimme, Pariisissa, josta haaveilimme lukioajoista alkaen. Senkin vuoksi viime päivien uutiset koskettivat minua syvästi. Loppujen lopuksi tähän eräänä kesäkuun iltana ottamaani kuvaan kiteytyy niiden iltojen tunnelma ja kaiken ylle nouseva arki, rentous ja elämänilo. Eletään. Ei pelätä. Paris is about life!
kuva ElinaPK