Pätkätyöläisen haaveet
– Onpa ulkona jo pimeää, totesi mies myöhään eilisiltana. Se sopi yleiseen fiilikseen, sillä loman loputtua tuntui kuin kesäkin olisi harpannut kohti loppuaan. Mitä vielä! Vastahan tässä elellään heinäkuun puoltaväliä eikä syksystä ole vielä tietoakaan. Silti sain itseni kiinni miettimästä syksyä ja päätöstä hankkia silloin sukset. On suorastaan rikollista ajatella noin, koska en minä syksyä kuitenkaan odota, vaan enemmän esimerkiksi ensi viikonloppua, kun suuntaamme ystäväni kanssa kesäiselle tanssilavalle. Ja vaikka mietinkin niitä suksia (ehkä yritän tiedostamatta orientoitua loman jälkeiseen elämään), niin ihan oikeasti olisin tahtonut jatkaa heinäkuuta lomaillen. Viikko oli hyvä: tapasin paljon ystäviä ja vietimme oikein hyviä lomapäiviä. Mutta ensimmäistä kertaa pätkätyöelämäni aikana minusta tuntui, että olisin voinut lomailla enemmänkin. Se johtuu varmaan siitä, että nyt olen saanut olla töissä lähes yhteen soittoon jo pitkään ja pätkä toisensa jälkeen on jatkunut samanlaisena putkena. Pätkätyöläisenä on kuitenkin vaarallista unelmoida yhtään pidemmästä lomasta, sillä lomapäiviä kertyy minimimäärä ja pitkä loma tarkoittaisi todellisuudessa työttömyyttä. Ehkä siis olen nyt vain tyytyväinen siitä, ettei tässäkään kuussa tarvitse täyttää yhtään lomaketta, vaan palkka tärähtää varmasti tilille parin viikon päästä ja minun täytyy vain pitää huoli siitä, että hoidan hommani.
Silti kuvitan tämän tekstin eräänä viime viikon rentona kesäpäivänä räpsäisemälläni kuvalla. Olisinpa tuolla pergolan sohvalla:
