Puhutaanko teillä rahasta?
Ylen nettiuutisia lukiessani törmäsin artikkeliin, joka käsittelee parisuhteen raha-asioita. Artikkelissa todettiin muun muassa, että ”rahasta ei puhuta, yhteisistä pelisäännöistä ei sovita” ja että ”ajaudutaan vaan hoitamaan asiat tietyllät tavalla, ja jossain vaiheessa huomataan, että tilanne ei olekaan tasapuolinen”. Minulta loksahti suu auki. Siis eikö noiden kotona puhuta ollenkaan? Toki pariskuntia on joka lähtöön, mutta tasapainoisen kodin ja parisuhteen ylläpitämisessä selkeys, avoimuus ja rehellisyys ovat ykkösasioita ja näin siis sekä tunteiden kohdalla että raha-asioiden osalta.
Meillä on tilanne, jossa toisella on vakituinen työpaikka ja toinen on pätkätyöläinen. On siis selvää, että toisen tulot ovat vakaammat ja turvatummat ja toisella puolestaan on välillä työttömyysjaksoja, jolloin tulot tipahtavat hetkeksi ennen kuin uusi pätkä taas löytyy. Tämä pätkätyöläinen ehti elää kuitenkin noin kuusi vuotta omillaan ennen kuin taloudet lyötiin yksiin, joten on itsestään selvää, että itsenäiseksi naiseksi oppinut ja kasvanut tyyppi ei rupea siipeilemään löydettyään kumppanin itselleen. Siksi minulle oli alusta asti kunnia- ja tasa-arvoasia, että meillä laitetaan kulut puoliksi, vaikka tulot olisivatkin toisinaan selkeästi eri suuruisia.
Meitä on moneen junaan, mutta tässä ovat minun vinkkini niihin keinoihin, millä vältytään rahan aiheuttamista riidoista (ja siis tapauksessa, jossa molemmilla on ainakin enimmäkseen töitä):
1. Yhteinen taloustili. Molemmat siirtävät sinne joka kuukausi saman summan ja tiliä käytetään etupäässä ruokaostoksiin ja yhteisiin muihin välttämättömiin menoihin, jotka on tarkoitus pistää puoliksi. Näin vältytään kassajonokeskustelulta aiheesta ”kumpi maksoi viimeksi”. Yhteiseltä tililtä on myös kiva maksaa yhteisiä vapaa-ajan menoja kuten ravintolailtoja sun muita. Lisäksi yhteiselle tilille on helppo säästää yhdessä isompia menoja varten.
2. Yhteiset pakolliset menot puoliksi. Jokainen maksaisi asumisestaan, sähköstä ja vedestä yksin asuessaankin, joten tottakai myös silloin, kun samassa osoitteessa asuu muitakin. Rahatilanteet voi heitellä vanhempainvapaiden ja työttömyysjaksojen aikana, mutta pyrkisin tasapuolisuuteen silloinkin, koska näin kenellekään ei jää hampaankoloon mitään eikä kukaan tunne ripustautuvansa taloudellisesti keneenkään. Rahankäyttö on aina osa itsenäisyyttä kaikissa tilanteissa.
3. Omat tilit. Hyvä työpaikka hankitaan työllä. Sitä on saattanut edeltää vuosien opinnot, pitkä verkostautuminen, kehitys ja oppiminen, jonka tuloksena on ammattitaitoinen osaaminen ja kuukausittain työstä saatava palkka. Siksi olen sitä mieltä, että parisuhteessakin on hyvä, että oma palkka tulee omalle tilille ja sieltä sitten heivataan sovittu summa taloustilille kodin yhteisiin menoihin. Ajatus siitä, että molempien palkkatulot menisivät yhteiselle tilille on ainakin minusta vieras. Mitäs sitten, jos toisen harrastuksessa on enemmän kuluja kuin toisella? Tai jos toinen tahtoisi ostaa iki-ihanat nahkakengät, vaikka kaapista kenkiä kyllä löytyisi omiin tarpeisiin jo ennestään? Johtaisiko hyväksi ajateltu systeemi vain tilitapahtumien tarkkailuun? Oma tili on itsenäisyyttä. Toki yhteisessä kodissa raha-asiat ylipäätään ovat yhteisiä, mutta on kiva tietää, että voin ostaa nämä kengät omilla rahoillani eikä minun tarvitse kysellä siihen minkäänlaista lupaa keneltäkään.
4. Älä tee rahasta tabua. Pätkätyöläisyys pitää rahakeskustelut parisuhteessa virkeänä, mutta rahasta voi puhua myös silloin, kun molemmilla on vakaa työtilanne. Riitoja parisuhteessa saa aikaan kyllä monilla muillakin aiheilla, joten rahan ei tarvitse olla sellainen. Älä esimerkiksi oleta, että tottakai toinen maksaa aina ravintolaillalliset, koska teki niin tapailun alkuvaiheessakin. Raha-asioiden selkeys on reilua peliä ja tasa-arvoisuutta, jonka pohjalta arki rullaa kevyemmin eteenpäin.