Ruotsalainen seuramatka Italiaan

Tasan kuukauden kuluttua tähän aikaan ovat lentokoneen pyörät jo irronneet Suomen kamaralta ja siivet kantaneet yli Euroopan. Vietämme joulun pienessä kivitalossa Italiassa Toscanan maaseutumaisemissa. Varasimme matkan jo ennen kuin tieto lapsuudenkodin muutosta tuli, mutta kummasti asiat seuraavat toisiaan ja on tarkoitettu menemään tietyllä kaavalla, koska nyt joulu lapsuudenkodissa ei olisi enää ollut mahdollinen ja siksi on hyvä tehdä jotain ihan muuta. Toisaalta me emme ole mieheni kanssa kovin jouluihmisiä muutenkaan. Pidämme joulun tunnelmasta ja glögistä, mutta lahjojen hankinta, joulukorttien lähettely sun muu ei meitä ainakaan näin kahden kesken ole houkutellut. Ehkä tilanne muuttuu sitten joskus, jos on omia lapsia, joille tahtoo opettaa jouluperinteitä. Mies tosin ehdotti, että entä jos ei opeteta niille sellaisia? Minä nauroin, että niin just, hyvä idea, sitten ne tulevat päiväkodista ja ihmettelevät, kun muut lapset puhuvat jostain joulupukista, nevahööd.

Mutta nyt tähän aikuisten talouteen perinteisen joulun vaihtaminen italialaisiin maisemiin sopii hyvin. Ja siis emme ole lähdössä kahdestaan liikkeelle, vaan niin kutsutulle ruotsalaiselle seuramatkalla muiden joulun skippaavien lähipiirin aikuisten kanssa. Tiedossa siis kulttuuria, ulkoilua, viiniä, hyvää ruokaa ja korttipelejä takan ääressä. Ei pöllömpää.

Ja luulen, ettei Italiassa joulua karkuun päästä. Eikä edes tarvitsekaan, riittää, kun joulutunnelma on sopivan verran erilaista kuin mitä se lapsuuskodissa oli. Ehkä siten nautimme lomasta, uusista maisemista ja italialaisesta ilmapiiristä ja ennen kaikkea joulusta ilman haikeutta.

kuvat http://www.gopixpic.com/ ja http://www.panoramio.com/