Saarihyppely potkukelkoilla

Olimme jo tammikuussa lyöneet lukkoon maaliskuisen lauantain, jolloin olisi tarkoitus lähteä ystäväpariskunnan kanssa hiihtäen etsimään kotiseudun järven saariin piiloitettuja geokätköjä. Kevät eteni, lumet alkoivat sulaa ja me teimme jo varasuunnitelmia, jos järven jäälle ei enää uskaltaisikaan mennä. Sitten rupesikin näyttämään aika lupaavalta: jäät olisivat vahvat ja yöpakkaset hyvät. Lunta ei enää kuitenkaan ollut, joten menopelit päätettiin vaihtaa potkukelkoiksi. Mieheni lapsuudenkodin nurkista löytyi kaikkiaan kahdeksan (!) potkukelkkaa ja niin oli lauantaiaamupäivällä jokaisella jalat oman Eslan jalaksilla ja nastat kenkien pohjassa. Jää paukahteli ja ulisi ja oli aika pelottavan kuuloinen. ”Naiset ensin vaikka heikoille jäille”, naurahti ystäväni S, kun potkaisimme kelkat liikkeelle miesten jäädessä vielä rantaan. 

Mutta niin vain mentiin selkien yli ja saarten lomitse kohti ensimmäistä geokätköä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja keli oli tyyni ja kaunis. Parin geokätkön jälkeen kelkat liukuivat kohti saarta, jossa oli laavu ja nuotiopaikka. Sattuma pisti sormensa huumorintajuisella tavalla peliin, sillä S bongasi rannasta korkkaamattoman kermalikööripullon, joka oli ilmeisesti tullut aaltojen mukana ja jäätynyt rantaviivaan. Likööri ei ollut tietenkään mennyt miksikään iskemättömän pullon sisällä. Aurinkoinen vapaapäivä ja kulkuvälineinä potkukelkat eli ei varmaan tarvitse sen koommin kertoa kuinka pullolle kävi. Meidän fiilikset kohosivat entisestään ja retkitunnelma nuotion ääressä oli täydellinen.

Potkukelkoilla kuljettuja kilometrejä kertyi kaikkiaan noin kaksitoista. Sää pysyi erinomaisena koko päivän ja retkestä jäi todella hyvä mieli. Juuri näin aurinkoinen kevättalven päivä pitäisikin kuluttaa! Onnistuneesta retkestä seurasi jatkosuunnitelmia: varasimme mökin Repoveden kansallispuistosta eräälle kesäviikonlopulle.

kuvat ElinaPK