Sanon teille nopeasti moi

… ja kerron, mitä tänne kuuluu. Töitä. Valtavasti töitä ja uuden oppimista. Samaan aikaan todella innostavaa ja niin energiaa vievää, että arjen lisäksi ei elämään kaipaa juuri nyt oikeastaan mitään muuta. Eilen illalla kiitin miestäni kuluneesta viikonlopusta ja hän katsoi minua huvittuneena ja sanoi, ettei nyt moisesta tarvitse kiittää. Meidän kalenterimme tuppaa täyttymään niin herkästi ja osittain juuri siksi, kun koko lähi- ja ystäväpiiri on levällään ympäri Suomea. Jos vaikka lauantaina on Etelä-Savossa miehen lapsuusmaisemissa jokin tapahtuma, johon haluamme osallistua, se tarkoittaa käytännössä sitä, että olemme reissussa perjantaista sunnuntaihin. Tulevana viikonloppuna alkaa tykitys, joka kestää monta viikonloppua lukuun ottamatta yhtä leppoisaa, kun väkeä tuleekin vaihteeksi meille päin. Eniten odotan, että päästäisiin kolmen viikon päähän, sillä silloin olisi kaksi isoa työjuttuja ohitse, jotka nyt stressaavat minua jonkin verran. Toinen niistä etenkin, koska olen niin keltanokka kyseisen asian kohdalla, mutta olen ottanut sen linjan, että haluan oppia kuvion kunnolla ja siksi kysyn ennemmin suoraan ne tyhmiltä ja itsestäänselviltäkin kuulostavat kysymykset kuin yritän vain mennä virran mukana käsittämättä kunnolla mitä pitää tehdä ja miten. Silti ei haittaisi, vaikka nämä muutama viikkoa hujahtaisi hetkessä.

Kulunut viikonloppu oli niin ihana, että sunnuntaina oli melkein haikea olo, vaikka töihin oli tosi kiva palatakin taas. Ei ollut mitään ohjelmaa ja siis aikaa kaikelle sellaiselle hitaalle, kotoisalle ja rennolle. Perjantai-iltana teimme ruokaa raclette-grillillä. Lauantaina lähdin aamupäivästä salille spinning-tunnille ja sen jälkeen saunaan. Sitten meillä oli miehen kanssa treffit kaupungilla ja lunastimme uuden vuoden lupauksia ostamalla sukset. Kävimme syömässä thaimaalaisessa ravintolassa ja illalla menimme ystävien luokse kylään. Sunnuntaina ulkoilin koiran kanssa, kun kerrankin päivänvaloa riitti ja pääsimme lumisille metsäpoluille. Illalla kävimme ennen saunaa testaamassa uudet sukset. Tuntui ihanalta jo se, että pitkästä aikaa emme istu perjantai- ja sunnuntai-iltaa autossa, vaan olemme kotona. Tai hiihtämässä.

Tämä kevät tulee olemaan melkoisen hektinen. Silti hieman reilun kahden kuukauden päästä suuntaamme Leville. Nyt joku voisi kysyä, että no miksi te itse täytätte kalenteria, jos se kerran täyttyy muutenkin. Mutta pohjoisen reissu tarkoittaa juuri päättyneen viikonlopun tunnelmaa pidennettynä. Ulkoilua, hyvää ruokaa, rentoa tunnelmaa ja kiireetöntä yhdessäoloa sekä plussana tietenkin luonnon rauha ja kauniit talvimaisemat. Ne ovat meille asioita, joihin kannattaa panostaa ja raivata kalenterista yksi viikko, jonka kohdalla ei lue mitään muuta kuin ”loma”.