Tärkeä kirjallinen kohtaaminen
Suketus heitti minulle haasteen, joka kuuluu näin:
– Kerro kirjasta, joka on ollut sinulle tärkeä kohtaaminen. Ehkä kyseessä on kirja, jonka henkilöt ovat puhutelleet sinua lukijana tai jonka tapahtumat ovat saaneet sinut kulkemaan jonkin tärkeän matkan.
– Kirjoita kohtaamisesta teksti blogiisi.
– Mainitse haasteen alkuperä tekstissäsi.
– Haasta mukaan 3-5 bloggaajaa, joiden kohtaamistarinan haluaisit kuulla.
No niin. Ihan ensimmäisenä minä ajattelin Astrid Lindgrenin Ronja, Ryövärintytärtä (1981), joka oli ensimmäinen suuri kirjallinen kohtaamiseni. Tapasimme joutsalaisen kyläkoulun pienessä kirjastossa ja Ronjan tarina ajautui käsiini kerta toisensa jälkeen eikä edes aikuisuus ole vienyt sen lumousta mennessään, vaan pidän kirjasta edelleen valtavasti. Matiaksen metsä oli kauneinta ja taianomaisinta mitä tiesin. Lukiessani kirjan uudelleen vuosia myöhemmin näin mielessäni metsän ja linnan ja kaikki juuri samanlaisena kuin ennenkin. Kenties siis Ronja, Ryövärintytär edustaa minulle myös tietynlaista muuttumattomuutta. Jotkin asiat säilyvät ennallaan, vaikka kaikki muu rullaisi eteenpäin. Sitten mietin muita kirjallisia kohtaamisiani ja Ronjan jälkeen kaksi kirjaa ovat olleet erityisiä tällä polulla. Haluan kirjoittaa nyt niistä molemmista.
Seuraava hyvin vaikuttava kirjallinen kohtaaminen sattui Joutsan pääkirjaston poistohyllyn ääressä ollessani lukiossa. Käsiini sattui Kaari Utrion Isabella (1988), jonka myötä minulle avautui kokonaan uusi kirjallinen maailma. Muistan ajatelleeni, että vau, tällaista todella on olemassa. Kiinnostuin lukion alussa uudelleen historiasta oppiaineena, koska kurssit alkoivat maailman historiaa ja kulttuurihistoriaa valaisevilla kokonaisuuksilla. Siksi Kaari Utrion tuotanto oli täydellinen paketti ujolle ja läpeensä romanttiselle historiasta kiinnostuneelle teinitytölle. Isabella-kirjassa esiintyvä ritari Niklas Tavast oli mielestäni aivan ihana: rauhallinen, hiljainen, muita ritareita suurempi ritari, joka sulki pienen kovia kärsineen Isabella-rukan karhumaiseen syleilyyn. (Näin vuosia myöhemmin minua on toisinaan huvittanut se, että aviomieheni on kaksimetrinen, lähes poikkeuksetta muita pidempi, rauhallinen mies, jolla on utriomaisesti määriteltynä vedensiniset silmät. Utrion tuotanto saati ihana Niklas Tavast ei mitenkään vaikuttanut valintoihini, ehei.) Isabellan jälkeen ahmin Kaari Utrion kirjoja todella paljon. Myöhemmin päädyin opiskelemaan kulttuurien tutkimusta ja ilokseni huomasin, että hyvin monen opiskelukaverini kohdalla Kaari Utrion tuotanto on kuulunut teini-iän lukemistoon.
Kolmas tärkeä kirjallinen kohtaaminen taisi sattua Helsingissä Rikhardinkadun kirjastossa. Löysin Kyllikki Villan Vanhan rouvan lokikirjan (2004). Kyllikki Villa matkusti paljon rahtilaivoilla ympäri maailmaa ja Vanhan rouvan lokikirjassa hän on jo 73-vuotias ja matkalla Chileen. Matkan aikana hän pitää päiväkirjaa sanelemalla, jonka pohjalta Vanhan rouvan lokikirja on kirjoitettu. Vuoden 2004 matkakirjaksi palkittu teos kuvaa hyvin vanhenevan naisen ajatuksia ja matkalla oloa. Eniten minua viehätti laivamatkailun kuvaus, sillä nykypäivänä harvoin matkailija ylittää valtameriä laivalla. Lisäksi rahtilaivan arki on hyvin erilaista risteilyaluksiin verrattuna ja matkantekoa leimaa mutkattomuus. Vaikka olen Keski-Suomen kasvatti, olen aina pitänyt merestä. Kaikki saaristolaisuuteen ja merenkulkuun liittyvä on minusta kovin kiehtovaa ja siksi Vanhan rouvan lokikirja teki minuun niin suuren vaikutuksen, että päädyin opiskelemaan merihistoriaa sivuaineena ja nykyään työskentelen merellisen kulttuurin parissa.
Tässä olivat kolme suurinta kirjallista kohtaamistani. Haasteen laitan eteenpäin Kirsi-Marialle ja Pirkolle, olkaa hyvät!
PS. Kuva on lainattu tästä uutisesta, jota lukiessani ajattelin, että ei, Ronja ei voi olla piirroshahmo. Tai voi, mutta vain Ilon Wiklandin kynästä syntyneenä.