This is how our family works

Noin aviomieheni vitsaili eilen illalla nuorelle puolalaiselle motorsport-mekaanikolle ruokaa laittaessaan. Hän on meistä se käytännöllisempi, se parempi ruuanlaittaja. Puolalainen mekaanikko on opiskellut vuoden verran Oxfordissa ja tuli kesäksi harjoitteluun samaan kisasarjaan mieheni kanssa. Tämän suomalaisen opiskelijaporukan yhteishenki on kuin Big Brotherista: kuka kaveeraa kenenkin kanssa, kenen kieli on ruskein eikä liene yllätys, että puolalaisopiskelija osaa suomalaiset kirosanat hyvin. Miestäni porukan henki on ärsyttänyt tosi paljon. Toissailtana tallilta tullessaan hän ehdotti, että pyytäisi tämän opiskelijan meille viettämään iltaa, sillä nuorukainen ei ollut koskaan ollut suomalaisessa saunassa ja lisäksi muu porukka jättää hänet hyvin herkästi ulkopuolelle, koska eivät ilmeisesti uskalla puhua pojan kanssa englantia, jota tämä osaa luonnollisesti todella hyvin. 

Niinpä siis vietimme mukavan ja rennon illan porukalla. Söimme muikkuja ja uusia perunoita ja miehet saunoivat. Poika selkeästi viihtyi. Kun illalla kävimme nukkumaan, mieheni sanoi, että eikö tehnytkin hyvää puhua pitkästä aikaa englantia. No teki. Sitä huomaa, että itse asiassa osaakin kieltä ihan hyvin, kun vain rohkeasti lähtee rentoon jutusteluun mukaan. Juuri ennen nukahtamista sanoin aviomiehelleni, että olen todella kiitollinen ja ylpeä siitä minkälainen tyyppi rakkaani on. Sen sijaan, että hän lähtisi muiden kettuiluun ja lapsellisiin kuppikuntiin mukaan, hän pyytää juuri sen yksin jääneen tyypin meille illanviettoon. 

This is how our family works.